Kangaroo Island

Huh huh, kaks peräkkäistä postausta jo ilman kuvia, booring! Ja molemmat vieläpä jo kauan sitten lupailtua eläinbongailu postausta. Voe voe. No mutta nyt niitä tulee! Siis kuvia ja eläimiä :) (paljon.)

Jarin ja Niinan kanssa siis mentiin lauantaiksi ja sunnuntaiksi Kangaroo Islandille. Lähtö oli niin aikaisin aamulla (6:45) että mulla ei kulje minkäälaista bussia keskustaan, ja mun oli aloitettava reissu jo perjantaina viettämällä yö Cynthian lattialla. Se vähän vähätteli, että hänen huoneensa on niin pieni, mutta jos mä mahdun sen pienen auton peräskoslaankin nukkumaan, niin ihan varmasti mahdun lattiallekin :D Ja mahduinkin helposti.

Kuulin muilta KI:ssa käyneiltä, että kaksi päivää on tosi lyhyt aika kaiken näkemiseen, ja ainakin on oltava hyvin organisoitu ohjelma. No, organisointi sujui sopivasti siinä sitä mukaan kun matka eteni. Kangaroo Island on siis melko lähellä (n. 100km maitse + merimatkaa jonkin verran) Adelaidea sijaitseva melko suuri saari (~150km itä-länsi akselilla) jonne pääsee bussilla&lautalla sekä lentämällä. Kokeilimme molempia vaihtoehja, eli lauantaina menimme bussilla ja lautalla ja sunnuntaina lensimme takaisin Adelaideen.

Otetaan nyt eka pehmeä lasku, eli ensin vaan maisemia. Niissäkin kyllä riitti ihailtavaa!

Mulla oli tollanen uus bongaritakki, että sai bongailtua kaikenlaisia eläimiä helpommin

Hunajafarmillakin vierailtiin, mutta tää ei ollut kovin erikoinen mesta. Kaikenlaisia hunajia toki olis voinu ostaa, mut ei ostettu :)

No sit niihin eläimiin! Tää oli eka hylje (sea lion) joka bongattiin, kun oltiin kävelemässä rantaa kohti

Sit huomattiin että yks tyyppihän on ihan lähellä!

Vanha herra

Hän tykkäs poseerata (muistaakseni poseeraili samassa kohdassa koko vierailumme ajan)

Muita tyyppejä

Naispuolinen poseeraaja.

Tää viiletti rannalla, minkä jaloistaan pääsi (=yllättävän kovaa)

Ja tää tyyppi viihdytti itseään hätistämällä lokkeja :D

Tyyppejä kyllä riitti

Tää äiti alko sit huudella et "lapsenii, missä oot?"

Sit täältä tultiin et "mamaaa, mä oon täällä"

Mut kuinkas kävikään? "Ei tää oo mun mama" tuumas kuutti

Mama löyti oikean lapsen, mutta tarina ei kerro miten pitkälle joutui kuutti-parka juoksemaan, ennen oikean maman löytymistä.

Tommosilla mestoilla ne kaikki asuu. Kaikki hiekkajäljet puskien välissä on siis hylkeiden reittejä, eli ne asustaa tuolla puskissa. Kauempana näkyy myös ihmisjoukko, jotka maksoi vähän enemmän kuin me, ja pääsi rannalle asti ihailmaan tyyppejä.

Tälläsiäkin tyyppejä oli liikenteessä

 Hylkeiden jälkeen jatkettiin matkaa, ja käytiin seuraavaksi ihailemassa little saharaa. Siellä oli mahdollisuus myös vuokrata hiekkalaudat, ja lasketella rinnettä alas, mutta me tyydyttiin ihan vaan katselemaan ja kiipeilemään ilman apuvälineitä.

Ei ollu tääkään ihan kevyt keissi, kun joka askel uppos puoleen sääreen, ja luisti samalla alaspäin

Huomatkaa yhtäkkinen taivaan selkeneminen. Se tapahtui just tässä kohtaa.

Little Saharan jälkeen matka jatkui jälleen kohti uusia eläimiä. Nimittäin kauan kaivattuja koaloita! Samalla menimme majoittumaan hostelliimme, joka oli keskellä villieläimistön asuinpaikkoja. Ulos astuessa näki wallabyja (pikku kenguruita), kenguruita, koaloita ja ihmeellisiä hanhia :D Koalan bongaus oli yllättävän haastavaa, mutta onneksi meidät opastettiin alkuun näyttämällä ensimmäinen. Oltiin tyytyväisinä just kävelty sen ohi. Myös toinen tyyppi osoitettiin meille, ja sen jälkeen onnistuin itse bongaamaan vielä kolme!

Meidän farmhouse hostelli

Tää tyyppi hengas noilla mestoilla aika kauan, eli tais olla sen huudit kyseessä

Ruby ja Matthew tuli tervehtimään meitä heti ens alkuun

Näitten äiti oli kuollut, ja tuon paikan omistajat ruokkii näitä kunnes ovat tarpeeksi vanhoja itsenäiseen elämään (muistaakseni 17kk). Olivat siis melko kesyjä ja antoivat jopa silittää itseään

Koalat nukkuu noin 20 tuntia päivästä, ja tääkin tyyppi heräs vaan haukottelemaan :D

Tää bongailu otti kyllä aika pahasti niskoihin, kun kaikki oli jossain tosi korkeella

Nää kaikki oli selvästi tottuneet kyllä ihmisiin, mutta eivät silti niin kesyjä olleet että olis voinut koskea

Pienimmät wallabyt oli kyllä jo enemmän rotan näköisiä ja kokoisia, kuin kengurun

Illalla käytiin vielä ihailemassa läheistä rantaa auringonlaskussa, ja eläteltiin toiveita että josko just siellä asuis jotain pingviinejä, ne kun tulee aina auringonlaskun aikaan mereltä. Nähtiin vaan yksi kuollut pingviini :( mutta ranta oli kaunis, ja aallot ihan hurjan kokoisia!

Auringonlaskun jälkeen ei oo suositeltavaa ajaa autolla, sillä kaikki eläimet on silloin aktiivisimmillaan, ja kolarin todennäköisyys kasvaa. Tämä huomattiin, kun lähdettiin rannalta hostellille päin, ja kenguruita näkyi tosi paljon tiellä ja teiden varsilla. Ajettiin kyllä super hiljaa ja matka oli lyhyt, että ei tarvi huolehtia. :)

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa ns. "päänähtävyydelle" eli länsiosassa olevaan luonnonpuistoon. Aluksi käytiin ihastelemassa remarcable rockseja, sen jälkeen majakkaa, ja lisää tyyppejä.

Siellä ne kivet siintää jo

Meidän vuokra-Micra :)

Oli todella nimensä veroiset kivet! Ja nää on ihan itestään luonnonvoimien ansiosta syntyny, kreisiä

Tää majakka oli aika kiva!

Tuolla on niin super-tuulista, että kukkien on kasvettava näin tiiviisti, että selviävät

 

Mitäs makkaroita siellä pötköttelee?

No New Zealandin fur-sealeja tietenkin!

Niillä on ihan komiat maisemat pötköttelyyn

Muistaakseni esim tän kuvan ottaminen tuotti hankaluuksia ihan jäätävän kovan tuulen takia. Meinas jopa mun kokoinen nainen lentää tuulen mukana!

Lisää makkaroita

Nää varret on ihan ku semmosta askartelujuttua, jonka nimeä en millään saa päähäni...

Lopuksi käytiin vielä kattomassa, mistä majakanvartija on ennen mm. teitä saanut ruokansa. Ruokaa on tullut 3 kk välein 3 km päähän, ja aluksi kaikki on pitänyt kantaa suoraan jyrkkää rinnettä ylös. Sittemmin siihen kehiteltiin vinssi ja rakennettiin laituri. Ei ollut helppoa kyllä senkään jälkeen... En olis halunnut olla se majakanvartija...

Siellä siintää huoltolaiturin jämät

Löysin vapaamatkustajan!

Enemmänkin olisi riittänyt nähtävää, mutta aika riensi ja oli jo jatkettava matkaa. Käytiin lammas-meijerissä katsomassa lampaiden lypsyä ja juustomaistiaisilla ja sitten jatkettiin matkaa kohti pelikaaniruokintaa, joka oli kyllä aivan huippukokemus :D

Nää oli kalkkunat oli aika jättimäisiä

Ekaks oli vaan muutama tyyppi

Sit tuli pari lisää

Odottava tunnelma

Tätä pelikaanimiestä kaikki odotti. Myös tää lokki, joka teki tuon tempun pariin kertaan :D

Melko kärsivällistä ruuan odottelua

Ekat satsi suussa!

"Lisää!"

Sinne meni kalat :D

Tää tyyppi sai aikaimoisen setin :D

Ja tulikin esittelemään sitä mulle mukavasti :D

Yks iso "klunk" ja sinne meni! Ei kai voi sanoa että "kurkusta alas" koska näytti jäävän kurkkuun :D

Lopuksi tää setä heitti pirullisesti loput kalat veteen, koska nää Australian pelikaanit eivät pysty sukeltaa. Saatiin seurata aika epätoivoisia yrityksiä kuitenkin :D Mutta ei, väkisin ne vaan pysyy pinnalla, vaikka kuinka potkii!

Siinäpä ne reissun kohokohdat olikin. Niin ja lisäksi siis nähtiin piikkisika (!), lehmiä, heppoja, laamoja, poneja ja varmaan jotain muutakin mitä nyt unohdan mainita. Näistä ei tullut otettua kuvaa, kun ajettiin vaan autolla ohi. Kotiinpaluu lento oli ihanan tehokas, kone oli niin pieni, että siinä oli vaan 11 riviä, ja yhdellä rivillä istui 3 (1+2), eli kaikki matkustajat oli kyydissä noin parissa minuutissa, jonka jälkeen lähdettiin heti liikkeelle. Itse lentoaika oli 20 minuuttia, ja terminaalissa matkatavaroiden saaminenkin oli hyvin tehokasta, että puolen tunnin jälkeen koneeseen noususta oltiin jo Adelaidessa bussipysäkille menossa! Kunpa kaikki lennot olisi tälläisiä (esim se mun 30 tunnin paluumatka...)