Kielikylpy

Eräs ihana lukija kirjoitti mulle tänne asti ihan oikean kirjeen (<3), ja pyysi mua kirjoittamaan että miten mun englanninkielentaito voi, niin yritänpä nyt aiheesta keksiä ihan postauksellisen asiaa perinteisen "no ihan hyvin" -sijaan. Laitanpa tähän kuvitukseksi aiemmin julkaisematonta materiaalia erinäisistä illanvietoista (kun kuvaton postaus nyt on vaan niin booring)

Aloitetaan edustavimmalla kuvalla :D

Nythän oon ollu juurikin melkein tasan 4 kuukautta täällä (jo!), jopa pari päivää yli. Oon jo niin tottunut puhumaan enkkua, että en edes ajattele sitä useimmiten vaan senkun puhun vaan. Sanavarasto on karttunut aika paljon, ja esim labrassa on monta asiaa joiden nimen tiedän vain enkuksi enkä suomeksi lainkaan. (Toki siellä on myös monta asiaa joiden nimeä en tiedä millään kielellä :D) Työt on yleisestikin sujuneet hyvin, ja hyvin harvassa kohtaa on tullut kielimuuri-tilanteita. Silloin kyllä oon ihan rohkeasti tuonut tyhmyyteni esille, ja pyytänyt vääntämään rautalangasta, kun ei muuten mene perille. :) Eniten oon täällä olossa ollut tyytyväinen semmoisen normaalin asioinnin ja small talkin oppimiseen, että esimerkiksi jos myyjä tulee vaatekaupassa yllättäen juttusille, niin en mee ihan lukkoon, vaan jutustelen normaalisti takas. Tai että jos ruokakaupan kassa kehuu mun kynsiä, niin en jää sanattomaksi. Niin ja siihen että se tarpeellinen "please" yleensä muistuu mieleen sanoa silloin kun pitääkin. :)

Jotkut sanat itseasiassa tulee välillä mieleen vaan englanniksi, ja sitten niitä saa miettiä suomeksi jonkun aikaa, tai esimerkiksi skypettäessä käytän sitten vaan sitä englanninkielistä sanaa sinne väliin (joka mahtaa olla todella ärsyttävää, tiedän). Tai sitten selostan sitä sanaa niinkuin Alias-pelissä konsanaan, että kuulijan on arvattava mitä sanaa mä nyt tarkoitan. Välissä kun Markus oli käymässä, ja sai paljon höpöttää vaan suomeksi, niin tuntui että vähän tuli taantumaa esimerkiksi siihen, että alkoi taas pääasiassa ajatella suomeksi. Tän jälkeen koin sellaisen todella oudon ilmiön, että meinasin usein alkaa puhua suomea Cynthialle. Että jos esimerkiksi seurassa oli joku kolmaskin, niin oli semmonen olo että "jahas nyt pitää puhua enkkua", sitten kun jäätiin kahdestaan Cynthian kanssa, "huh takas kotoiseen suomeen". Ihan muutaman kerran oon oikeasti lipsauttanutkin sitten jonkun yhden sanan suomeksi, mutta muuten oon lähinnä havahtunut tuosta ajatuksesta, että kyllähän tässä vieläkin enkkua pitää puhua. :)

Näitten mun vierailijoiden lisäksi en oo muuten täällä suomea kuullutkaan, paitsi nyt perjantaina tapasin ensimmäistä kertaa jotain "vieraita" suomalaisia, eli vaihtareita. Ja kyllähän oli outoa siinä yhtäkkiä alkaa puhua suomea! Tuntu että aivan väkisin vaan jotain kirjakieltä pukkaa, ja hyvä ettei jollain oudolla aksentilla. Voi mun on äkkiä päästävä Tiistelle hakemaan vähän tuntumaan siihen normaalihin puhetyyliin.

Happy group ja St. Paddys day (huomaa Rebecan hieno asuste :D)

Mimmi tuleeks jotain mieleen tästä kuvasta? (tää on kyllä surkea yritelmä, tiedetään :D)

Tomia ja Rebeccaa lukuunottamatta kaikki mun läheisimmät ystävät on ei-natiiveja englannin puhujia. Ei-natiivien kanssa kommunikointi on helpompaa, eikä tarvi niin miettiä mitä virheitä tekee, koska tuskin nekään niitä huomaavat. Rebecca tuossa juuri sanoi että häntä vähän huolestuttaa, kun viettää kaiken aikansa meidän ei-natiivien kanssa, ja kuulemma hänen kielitaitonsakin alkaa kokea taantumaa, ja esimerkiksi Cynthian käyttämä "make a party" oli jo tarttua hänenkin käyttöönsä, kunnes hälytyskellot alkoi soida, että tää ei oo nyt kielellisesti oikein. (Se on "have a party") (Huomatkaa meidän yks tärkeimmistä fraaseista :D). Yleensä Rebecca tai Tom eivät paljon jaksa meidän virheitä korjailla, paitsi tyyliin "ai tarkoitatko tätä...?" mutta useasti toistuvia virheitä he ovat nyt alkaneet vähän huomautella. Mikä on tietysti hyvä asia, oppimaanhan tänne on tultu!

Paikallisia kavereita on muutama, mutta niitten kanssa ei tule säännöllisesti vietettyä aikaa. Eli käytännössä itse siihen varsinaiseen aussi-enkkuun mulla ei suoranaisesti tuu paljon harjoitusta, sen lisäksi että sitä tietenkin ympärillä kuulen kokoajan. Mun neljästä ohjaajasta kaksi on ausseja, mutta he puhuvat molemmat sellaista sivistynyttä englantia, ettei aksenttia ole juuri nimeksikään. Toista se on esimerkiksi kun menee vaikka yliopiston securityn tiskillä käymään, kyllähän tulee sellaista South Australia möngerrystä että! Oon kuitenkin näin kuunteluoppilaana jo tottunut aika pitkälti myös tuohon vahvaankin aksenttiin mitä jossain kuulee, mutta en kyllä usko sen ikinä (tai ainakaan tässä lyhyessä ajassa) tarttuvan muhun.

Okei tää on oikeesti facebookista kopioitu (hyi mua) mutta pitihän yks kuva saada uusilla hiuksillakin!

Ainiin ja omasta aksentistani oon myös kuullut kommentteja. Yhteen viikkoon osui oikein kommenttisuma, kun kuulin ehkä kolmelta eri taholta jonkinlaisen maininnan. Mulla on kuulemma joku niin oma aksentti, ettei kukaan näistä kommentoijista olisi mun puheen perusteella osannut päätellä mistä oon kotoisin. Eräs infopisteen nainen sanoi että "wow, you have some nice accent" samantien kun suuni aukaisin, ja sit mä mietinkin loppupäivän, että tarkoittiko se oikeasti kivaa vai jotain hirvittävää. :D Viimeisin kommentti mun aksentista on ollut, että ensin tää tyyppi kuunteli että ei mulla mitään aksenttia oo ollenkaan, mutta lopulta totes että on sittenkin. Markuksen mielipide asiaan oli, että mun aksentti on semmonen peruspohjalainen, ja anteeksi vaan mutta sitä en kyllä voi ottaa kohteliaisuutena :D Kaikkien näiden kommenttien jälkeen en vieläkään osaa itse sanoa asiaan juuta enkä jaata. Mutta näillä mennään. Joku aksentti nyt on ehkä kaikista vaikein asia ruveta omassa puheessa muuttamaan.

Mutta kyllä siis kehitystä on tapahtunut, ja vaikka nyt en aristellut enkkua puhua ennen tänne tuloakaan, niin kyllä se vaan sujuvammaksi tuntuu muuttuvan. Erityisesti se auttaa asiaa, ettei tosiaan muita suomalaisia ole lähettyvillä, että enkulla on kertakaikkisesti pärjättävä tai sitten on oltava hiljaa :D (valitsen ensimmäisen vaihtoehdon). Niin ja viittomakielihän on sitten aina hyvä apu myös :)

9 viikkoa vielä (enää) kielikylpyä jäljellä!

Welcome to my home

No niin, jospa sitten sitä kauan luvattua taloesittelyä olis tällä kertaa vuorossa. :) Mun pitäis oikeasti kirjoittaa työhakemuksia, mutta se on niin tylsää hommaa, että yritän (ja tähän asti oon lahjakkaasti onnistunutkin) keksiä kokoajan jotain muuta tekemistä.

Meidän talohan sijaitsee nyt ihan keskustan tuntumassa. Sijainti on mun mielestä ihan loistava, kun parin sadan metrin päästä menee ilmainen ratikka keskustaan, ja sen jälkeen kun julkiset ei enää kulje, niin matka on kyllä ihan käveltävissäkin. Tai sit voi ottaa taksin, josta eilen maksettiin huimat 8 dollaria. Nää Aussit siis tuntuu tykkäävän noista ilmaisista julkisista keskustan sisällä, joka kaupungista tuntuu löytyvän vähintään yksi ilmainen bussireitti. Sen lisäksi meillä menee bussi ihan etuovelta, jolla pääsee mm. suoraan suuressa suosiossamme olevan P.J. O'Briensin ovelle. Jos jotain haluais valittaa, niin töihin ei kulje mikään suoraa, mutta sitähän varten meillä on auto (joka on jälleen kunnossa, jee). Julkisilla jos haluaa töihin mennä, niin pitää ottaa ekaks ratikka ja sitten vaihtaa junaan, ja kokonaisaika työmatkaan on noin 40 minuuttia (autolla 30 min). Naapurissa on myös ruokakauppa, joka on siis ehkä 30 metriä meidän etuovelta.

Vuokraa maksan 123 dollaria viikossa, eli yli 30 vähemmän kuin edellisestä huoneesta (tässä kyllä tulee vielä kaikki laskut päälle maksettavaksi, kun edelliseen asuntoon ne sisältyi hintaan). Paremman sijainnin lisäksi mulla on myös n. tuplasti isompi huone ja parisänky. Ja vaatekaappitilaakin on tuplasti! Cynhtia oli tehnyt hyvää työtä, kun pyysin sitä valitsemaan itselleen parhaan huoneen ja mulle toiseksi parhaan (kun en itse pariin ekaan viikkoon ollut täällä paikalla huonetta valikoimassa), niin mä kyllä melkeinpä pitäisin tätä parhaana huoneena. Etupihalla meillä on viikunapuu ja oliivipuu. Oliivit vielä kypsyy puussa, mutta viikunoita sais poimia jos haluais. Maistoin yhtä, mutta en pitäny sitä kovin erikoisena, niin en oo sitten enempää syönykään. Ilmeisesti tosi hyvää hilloa niistä sais tehtyä, kun vaan jaskais :) Lisäksi meiltä löytyy takapiha josta löytyy myös kaasugrilli, ehkäpä mä siis saan vielä lisäharjoitusta mun grillailuille täällä! (Tuskinpa kuitenkaan, veikkaanpa että Tom joutuu aina grillimestariksi :D)

Mun huone <3

Mulla on myös oma takka :D

Lentokoneita menee varmaan viiden minuutin välein tosta matalalta yli, koska lentokenttä on melko lähellä, mutta hyvin äkkiä meluun tottui ja nykyään en edes huomaa niitä enää.

Voiko bussipysäkki enää lähempänä olla?

Oman puun viikunoit

Kämppiksinä tässä asustaa siis Cynthia, Tom, Fabrizio ja Katherina. Cynhtia nyt ei varmaan enempiä esittelyitä enää kaipaa, kun on niin usein tässä blogissa tullut mainituksi. Tom on Englannista ja aivan huippu tyyppi. Cynthian ja Tomin kanssa mennään aamuisin yhdessä töihin ja suunnitellaan bileitä ja lähdetään yhdessä ulos. Plussaa myös natiiville enkun puhujalle, tulee hyvää harjoitusta mulle. Vois se kyllä vähän paremmin välillä siivota jälkiään, mutta mua nyt ei oo koskaan niin haitannu onko pöydällä leivänmurusia vai ei. Fabrizio ja Katherina on pariskunta, ja jakavat pienimmän makuuhuoneen, koska saapuivat viimeisinä asukkaiksi. Fabrizio on kotoisin Italiasta ja Katherina Saksasta, ja he asuvat yhdessä Saksassa ja työskentelevät Luxemburgissa. Katherina on mukava tyttö, ja ainut meistä kuka ei työskentele Mawson Lakesissa. Hän opiskelee saksan opettajaksi, ja tekee työharjoittelua keskustan yliopistolla. Siksi hän yleensä onkin se joka ei ole vielä edes hereillä kun muut lähtee töihin ja on jo kotona ensimmäisenä. Usein töitten jälkeen keittiössä jutustellaankin päivän kuulumisista Katherinan kanssa.

Fabrizio taas on kyllä ihan oma lukunsa (siis piti ihan aloittaa uus kappale :D). Hän siis muutti silloin mun entiseen Poorakan taloon mun viimeisellä viikolla, ja vaikutti ihan mukavalta tyypiltä, joskin paljon kyselevältä. Mutta kauheasti halus lähteä ulos kaikkien kanssa jne. No meillähän oli yks makuuhuone vielä vapaana niinkuin taisin aikoinaan kirjoittaakin, ja päätettiin sitten tarjota sitä Fabriziolle, kun tiedettiin että hän semmoista etsii. Muitten muutettua hän tuli katsomaan taloa, ja päätti että haluaa muuttaa myös. Ja heti muuttopäivänä alkoi valitus. Kyseessä on siis hullu siivousfriikki, mutta joka nyt yrittää alentaa standardejaan, koska ymmärtää ettei kaikki ole samanlaisia (huh, onneksi). Hän kuitenkin vaati, että tehdään siivoussuunnitelma, ja lopulta päädyttiin kompromissiin että kerran viikossa vessa ja kylppäri tulee siivottua (kukin vuorollaan) ja keittiössä kaikki siivoavat jälkensä heti (F ei tosin vaikuttanut varsinaisen tyytyväiselle näin vähäiseen siivousmäärään). No, mutta tää suunnitelma kuulostaa hyvältä ja reilulta, ja tottahan se on että kylppäri ja vessa viiden ihmisen käytössä useimmiten vaatii pesua viikon välein. No, ensimmäinen viikonloppu tämän suunnitelman tekemisen jälkeen oli Tomin vuoro siivota, kun kaikki muut olivat jossain reissussa (se pitkä viikonloppu). Tom oli keksinyt parempaa tekemistä, eikä vessa tai kylppäri ollut vielä tiistainakaan pesty. Tästähän riemu repes, mutta kaiken huippu oli se, että F tuli ensin mun ovelle (en ollut kotona) ja sitten meni Cynthian ovelle (joka epäonnekseen oli kotona) ja alkoi sille paasaamaan että vessa on vieläkin pesemättä. Siis eihän se ole mun tai Cynthian asia eikä vika, jos Tom jättää hommansa tekemättä? Ja tosiaan Tomin ovelle ei edes yritetty koputtaa. Kun F sitten uhkaili uudella housemeetingillä (=Fabrizio valittaa ja laatii jotain ahdistavia sääntöjä, siis todella ahdistava tapahtuma) Cynthia totesi että ennemmin sitten siivoaa vaan samantien sen vessan, vaikka olikin tosi väsynyt. Kun minä ja Tom tultiin kotiin, saatiin vielä omat saarnamme, että tämmönen peli ei vetele että vessa on pesemättä 9 PÄIVÄÄ!! (Näistä kahtena päivänä kukaan ei ollu edes paikalla koko vessaa käyttämässä) Edelleenkin Tom on ainut kenelle tästä asiasta olisi kuulunut valittaa. Samana viikkona oltiin viikolla juhlistamassa St. Patricks dayta, ja kotiin tultua istuttiin hetki keittiössä, jonka vieressä F & K makuuhuone on. Cynthia, jonka nauru on melko kuuluva, ei osannut millään pysyä hiljaa, ja taas meitä odotti vihaiset kämppikset aamulla. Ja taas uhkailtiin housemeetingilla! Ensin mä sain myös haukut, mutta onneksi Katherina saapui paikalle pelastamaan, ja mainitsi että he eivät kyllä kuulleet mun ääntä kertaakaan. Mua siis ärsyttää ihan kamalasti, että mä en tee mitään väärää, ja koko ajan vaan valitetaan, että jotenkin jos joku meistä kolmesta (minä, Cynthia, Tom) tekee jotain, niin kaikki kärsii. Ja siis nää housemeetingit, voi hyvää päivää. Jos ärsyttää joku asia, sen voi sanoa siinä hetkessä sille kuka ärsyttää, eikä kutsua kaikkia koolle ja tehdä jotain hiton suunnitelmaa ja lisää sääntöjä. Jonkun tarvis opetella vähän no worries-asennetta! Ai niin ja lisäkiitosta Fabriziolle myös töidensä laskemisesta, esim. kun hän oli vienyt jo kahdesti roskikset tienvarteen roskakuskia varten, niin mun piti sitten pyjama päällä lähteä ulos niitä laittamaan, kun herra tuli takki päällä näin sanomaan. Sehän vie varmaan puoli minuuttia koko homma, että varmaan olis ollu liian rankkaa hänelle ne siinä heittää samalla ulos kun tuli kotiin. Mutta ei, kun hän oli jo kahdesti niin tehnyt! (Sama juttu myös Cynthian kanssa, joka on myös pyjamassaan joutunut roskiksia siirtämään) Heh, tulipas tilitys :D Mutta yhteenvetona sanottakoon, että kukaan ei pidä Fabriziosta ja mä ainakin yritän välttää sen näkemistä niin paljon kuin mahdollista, vaikka nyt ei ookaan tainnut tulla valitusta hetkeen.

Niin muuten tää pariskunta on myös aika kova väittelemään / riitelemään (oon aina täysin Katherinan puolella). Siinä on mukavaa ja ei ollenkaan vaivauttavaa istua illallispöydässä ja kuunnella kun toiset väittelee (NOT). Ärsyttävintä tässä on muuten se, että kun Fabrizio oli ilmoittanut muuttavansa taloon, tuli ilmi että jopa kaksi muutakin tyyppiä, jotka on oikeasti meidän hyviä ystäviä ja mukavia ihmisiä, olisivat myös halunneet muuttaa tänne. Voee! 

No mutta aina mahtuu mukaan joku ilon pilaaja, mutta jos neljästä kämppiksestä kolme on tosi kivoja, niin sehän on ihan mahtavaa. Ja oon kyllä todella todella tyytyväinen tähän taloon yleisesti.

Monarto & Handorf

Arvatkaapa mitä tämä ahkera työntekijä tekee nyt? No käyttää työaikaansa blogin päivittämiseen! HA! Sain just niin kovasti kehuja keskiviikkona, kun oon työskennelly niin ahkerasti, niin ajattelin ottaa vähän rennommin vaikka näin perjantain kunniaksi. ;)

Mulla on ollu vielä ton Sonudwaven lisäksi samalta viikonlopulta sunnuntailta kerrottavaa, ja vaikka se nyt ei niiiin erikoista ookaan, niin jotenki oon ajatellu että se pitää tehdä seuraavaksi, ja sitä ennen ei tuoreempia kuulumisia heru. Noh, mua sitten ei oo kiinnostanu kirjottaa siitä, että en oo sitten kirjottanu mitään, mutta nyt mun alkoi käydä sääliksi mun innokkaat lukijat. Että pitää nyt päivittää viimeisetkin rästi-kuulumiset pois alta.

Soundwaven jälkeisenä sunnuntaina oltiin päätetty lähteä Monarto Zoohon, koska aikoinaan Adelaiden eläintarhassa vieraillessamme ostettiin kahden eläintarhan lippu, jolla juurikin tuonne pääsee toisena ja se lippu sitten oli just umpeutumassa. No, aamulla kun oltiin lähdössä Cynhtia ilmoitti että hän on kadottanut oman lippunsa, mutta voi silti lähteä mukaan, ja ostaa uuden. Mähän myhäilin että miksei oo tajunnu pitää tallella kukkarossa sitä. Mukaan lähti muuten myös Neka, jolla ei lippua pitänyt ollakaan vielä. No, siinä kun oltiin ajettu se tunnin matka mitä tuonne on, ja nähtiin lipunmyyntipiste, niin johan homespäälle välähti mieleen että mähän just tyhjäsin kukkaron Soundwaveen eilen, ja se lippu jäi kotia pöydälle! Vooeeee. Tälläkertaa homespäisyys kostautui 20 dollarin lipun ostamisena.

Tuo Monarto Zoo on semmonen safarityyppinen eläintarha, jossa eläimillä on luonnollinen elinympäristö ja paljon elintilaa. Siksi siellä kuljetaankin bussilla paikasta toiseen. Olin etukäteen ajatellut sen niin, että bussilla mennään aina katsomaan yhtä eläintä, noustaan bussista, otetaan kuvia, ja mennään takas bussiin ja jatketaan seuraavalle. No, eipä mennyt niin, ja suurimmaksi osaksi eläimiä sai tyytyä ihailemaan vaan bussin ikkunasta. Pysäkkejä, joilla sai jäädä pois ihailemaan eläimiä, oli neljä, melko pienelle osalle eläimistä siis. Bussi kuitenkin jatkoi matkaansa, ja pois jääneet saivat jäädä odottelemaan seuraavaa bussia. Eläimistö koostui lähinnä Afrikan eläimistä, mutta toki nyt muutamat kengurut taas nähtiin juoksentelemassa vapaana.

Toisaalta bussimatkustaminen oli mukava tapa kulkea, sillä päivä oli paahteinen, ja silloin ei kauheasti jaksa kävellä ympäriinsä. Mutta olihan siinä nyt kyllä ensinnäkin hirvittävä turisti-fiilis, ja toiseksi eläimiä sai ihailla just niin kauan ku bussikuski päätti. Ja useimmiten onnistuttiin myös valitsemaan just väärä puoli bussista ja eläimet oli siellä käytävän toisella puolella, että siinä sitten muitten päitten takaa sai kuikuilla. Loppuyhteenvetona siis tykkään kyllä perinteisen mallin eläintarhoista enemmän, ja etenkin 20 dollarin lisähinta vähän kirpaisee.

Kotiinpaluumatkalla käväistiin saksalaiskaupunki Handorfissa, josta olikin pieni sivumaininta jo aikaisemmin. Tai no ei sitä nyt oikein kaupungiksi voi ehkä kutsua, ennemmin kyläksi. Pääkadun varrella oli kauheasti ravintoloita ja joitain matkamuistomyymälöitä, ja päätettiinkin etsiä joku oikein saksalainen ruokapaikka. Suurin osa veti ihan kiskurihintoja turisteilta, mutta löydettiin me sitten ihan ok hintainen paikkakin. Totesin vaan ruokalistaa silmäillessäni, että en taida ollakaan saksalaisen ruuan suuri fani, ja tilasin tylsästi vaan pastaa. Neka onnistui tilaamaan lähes itsensä kokoisen hotdogin, mikä oli kyllä huvittava näky :D

Pääsyy kuitenkin, miksi Handorf oli niin kiva paikka, että piti viikon päästä päästä heti uudestaankin, oli karkkikauppa! Tai oikeastaan kaksi karkkikauppaa :D Sieltähän nöytyi nimittäin varsinainen aarre, eli salmiakkihylly!! Kylläkin hollantilaisia olivat kaikki, mutta annettakoon nyt anteeksi tämä, tuttuja olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi. Maltillisesti ostin kuitenkin vain 100g semmosia kovia sammakoita, vaikka pahempaankin hullaantumiseen olisi ollut ainekset ilmassa! No, myönnettäköön että 50g lähti myös toffee bon boneja mukaan :)

Näin, huh, kylläpä vierähti raskas paino sydämeltä, tai jostain, kun sai tämän asian päivitettyä. Katotaan jos osaisin taas kertoa joskus jostain arkipäiväisemmistä asioista. Siihen asti saatte kattoa vesikielellä noita karkkikuvia (ja mennä lähimpään kauppaan, jonka valikoimat on kuitenkin paaljon herkullisemmat kuin nämä, koska Suomen valikoimia nyt vaan ei voita mikään).

Soundwave (eli ei-niin-reaaliaikainen postaus)

Oho, meinaspa taas tässä ihan laiskistua tän päivittämisen suhteen, mutta jospa nyt viihdoin ja viimein sais kerrottua viikonlopusta öööö pari viikkoa sitten :D Siis katotaan onko mulla paljon siitä enää sanottavaakaan, mutta kun olin tästä nyt suunnitellut kertoa, niin pistetään nyt pois alta, jos pääsis joskus ajankohtaisempiinkin aiheisiin.

Siis silloin joskus oli 5.3 (siis todellakin 2 viikonloppua ollu jo tässä välissä, oon ajoissa asialla :D) ja lauantaina mentiin melko spontaanisti Soundwaveen Cynthian kanssa. Ihan vaan lähinnä siksi, että se sattui olemaan tuossa 200 metrin päässä puistossa, ja huomattiin se kun aitoja alettiin pystyttää. (Välihuomatuksena, en oo ainut joka on vähän mattimyöhäinen, ne aidat on nimittäin osittain edelleenkin pystyssä...) Liput oli 155$ eli kaaaaallista lystiä, kun ottaa huomioon että kyseessä on yhden päivän festari, mutta siis kerranhan sitä täällä vaan ollaan. ;) Ja nimekkäitä esiintyjiä riitti yhtä pitkä lista, ellei jopa pitempi, kuin Suomessa kolmen päivän festareilla, eli rahoille oli kyllä vastinettakin.

Rahalla saa ja lipulla pääsee!

No nyt kun mainostin että niitä nimekkäitä esiintyjiä löytyi niin.... eihän me niitä oltu suurimmaksi osaksi kattomassa! :D Musiikki oli niiden osalta aika raskaspainotteista (sen vuoksi musta mekkokin heh) mutta löydettiin kiva pienempi lava, jossa oli jotain meille täysin tuntemattomia bändejä, mutta aina sieltä kyllä löytyi hyvää musiikkia. Semmoista iloista menevää rokkia. Pyöriskeltiin vähän missä milloinkin, eli niitä isompiakin bändejä vilkaisemassa mutta aika rennolla otteella mentiin. 30 seconds to mars oli kuitenkin ehdottomasti nähtävä! Ja kyllä kannatti! :)

Meidän osalta päivän aloitti Feeder, joka ei ollu mulle ennestään tuttu (en tiä kuinka suuri aukko tää on mun sivistyksessä?) mutta tykkäsin kovasti!

Ja ikää riittää todistetusti

Yks suosikeista - We the Kings. Tää löytyi sieltä pienemmältä lavalta.

Ainiin kun säätiedot pitää aina päivittää, niin oli muuten KUUMA! Tai siis kuulemma se ei edes ollut mikään mahdoton lämpöasteiltaan, mutta kun toi aurinko täällä on niin polttava. Siis se ihan todella on polttavan kuuma, en oo missään tämmöistä ennen kokenut, en edes Meksikossa enkä Malesiassa. Välillä oikeen voi tuntea kuinka se kärventää ihoa. (Siis aurinkorasvat oli tietty kunnossa, ja sitä muuten sai alueelta ilmaiseksi, mistä plussaa järjestäjille) Mutta kun varjoa ei ollut lavojen tuntumassa tarjolla, niin välillähän vallan meinasi läkähtyä. Ja ehkä tolla mustalla mekollakin oli osuutta asiaan vähäsen.

Niin ja oli muuten myös pölyä. Ainahan sitä festareilla on (ellei vaihtoehtoisesti ole mutaa) mutta nyt sitäkin oli jotenkin niin älyttömästi, että kurkkua kyllä kuivasi. Kurkun kuivaaminen hoidettiin muuten pääasiallisesti vedellä, niinkuin näytti suuri osa festarikansasta tekevän myös, ja Suomen tapaan örveltäjiä oli liikkeellä hyvin vähän!

Tapahtui myös semmoista outoa, että laitoin meikkiä naamaan keskellä päivää! Eipä oo tämmöstä tapahtunu sitten varmaan tämän vuoden puolella vielä :D

Slash oli aika kova tyyppi soittamaan kitaraa

Cynthia maistoi myös Slushieta, mua epäilytti liikaa toi keinotekoinen väri

Hetki ennen Jared Leton näkemistä :D

Tässä kohtaa joku lähietäisyydellä oleva tyttö pyörtyi - en sit tiiä oliko syynä Jared, kuumuus, syömättömyys vai mikä. Todennäköisesti Jared.

On se niin hyvännäkönen, voi herranjestas sentään!

Lavalle pääsi innokkaita faneja, mm. 10 ekaa jotka crowd surffas. Tässä kohtaa olin tyytyväinen että en ollu tunkenut tuonne etualalle, tuli nimittäin semmonen hysteerinen kiipeily kohtaus siellä!

Koko päivä oli kyllä ihan super intensiivisesti aikataulutettu. Lähes kaikki lavat oli tuollaisia tupla-lavoja, ja kun toisella puolella vielä näkyi edellisen esiintyjän kannat niin viereisellä lavalla tultiin jo vauhdilla aloittamaan seuraava keikka. Ei siis ollut kellään varaa diivailla lavalletulonsa kanssa. Yhteensä taisi olla 6 lavaa (tai tupla-lavaa) joissa kokoajan tapahtui juurikin tuon tuplasysteemin ansiosta. Aikataulua sai siis lukea tarkkaan ja organisoida päivänsä, jos halusi välttämättä nähdä useita bändejä eri lavoilla. Meille ei tosiaan ollut tän kanssa niin nuukaa.

Toinen bändi, jota odotettiin aikalailla yhtä paljon kuin 30 seconds to marsia, oli Sum 41. Mut siis tää oli kyllä päivän huonoin vitsi. Just kun oltiin kerrankin ajoissa paikalla, ja odoteltu hyvän aikaa keikan alkamista (tää oli just semmonen yksittäinen lava, että piti odotella roudaustauon ajan) niin just ku pitäis keikan alkaa, kuulutetaan että SUM 41 ei valitettavasti esiinny täällä tänä iltana. Tilalle oli sit hankittu tämmöinen tapaus:

wtf???

Siis voi hyvää päivää jos saan sanoa. Voiko tämmöstä bändiä ensinnäkään olla olemassakaan? Tällä hetkellä en voi kuvitella olevan mitään kamalampaa bändiä, sillä musiikillisestikin he olivat pelkkää örinähuutoa. Ulkonäöstä en edes aloita. Jos joku muukin on nuorena fanittanut ihanan iloista Sum41 meininkiä, niin voinette kuvitella mun pettymyksen määrää. Ja olisivat nyt edes hankkineet jotain kunnollista tilalle!

No, siirryttiin sitten suoraan illan viimeistä esiintyjää katsomaan, eli Iron Maidenia. Nyt kehtaan tunnustaa, koska tiedän siellä olevan paljon kohtalotovereita, että en kovin heidän tuotantoaan tunne. Siis tää on varmasti aikamoinen aukko sivistyksessä. Mutta nyt sekin on paikattu! Sitä paitsi tunnistin kaksi biisiä! :D Show oli todella näyttävä ja hieno, että senkin puolesta jaksoi seurata. Tässä kohtaa ilta viileni jo jonkin verran, että ihan piti neuletta pistää päälle. Lähdettiin kotiin ennen loppuryysistä eli ennen viimeisiä biisejä, joiden seassa olisi voinut kenties olla joku kolmaskin tunnistettava kappale!? Ja tässä vaiheessa, kun lähtijöitä kuitenkin riitti, osasimme arvostaa lyhyttä kävelymatkaa kotiin, ettei tarvi esim. murehtia monenteenko ratikkaan mahtaa päästä tunkemaan sisälle.

Oli tosi mukava päivä, ja paljon hyviä uusia bändejä tuli vastaan! Ei mennyt rahat hukkaan :) Siis nähtiinhän sentään Jared Leto. ;)