Grampians

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, nimittäin uutta päivitystä! Nyt on ollu jotenkin niin hektistä menoa, että en oo siis ehtiny (ja jaksanu) alkaa selata kuvia ja kirjottelemaan, ja johan siellä alkaa fanit hermostumaan! :D Kun nyt on tullut hehkutettua niin Uuden-Seelannin maisemia, niin kyllä tää koti-Australiakin pistää ihan hyvin kampoihin. No, palataan ajassa viikko taaksepäin, eli viime perjantaihin.

Lähdettiin muutama tunti aikasessa töistä, ja pakattiin auto eväillä ja muilla viikonlopun tavaroilla, sekä Cynhtialla, Rebecalla, Nekalla, Aroalla ja Hanna Homespäällä. Grampians sijaitsee noin 6 tunnin ajomatkan päässä Adelaidesta, että kun lopulta oltiin valmiita lähtöön auto pakattuna neljän aikaan, oli selvää ettei ihan valoisalla päästä perille asti. Täällähän on kauheasti huolehdittu kyltein "Microsleep might kill you in seconds" tai "drowsy drivers die" tai muuta yhtä uhkailevaa, sekä taukopaikoin että kukaan ei ajais väsyneenä, mikä alkuaikoina aiheutti suurta ihmetystä meikäläiselle. Me huolehdittiin tästä onglemasta vaihtamalla kuski tuoreeseen parin tunnin jälkeen, ja pääsin pitkästä aikaa taas auton rattiin Cynthian lisäksi ainoana ajotaitoisena. Oltiin varattu semmonen wildernes lodge majapaikaksi, joka oli kyllä todella keskellä ei mitään, ja vähän jännittävää olikin pimeellä sitä etsiä, mutta suoraan löydettiin perille kuitenkin. Saatiin oma viihtyisä mökki käyttöön, jonka luksuksena oli mm. oma kylppäri! Olimme todella tyytyväisiä tähän majoitukseen.

Lauantaina sitten herättiin jo kahdeksalta aamupalalle, että oltiin aikasin liikenteessä. Majapaikan omistaja kertoi huonoja uutisia, että ensinnäkin tie, joka oltiin suunniteltu ottaa, on suljettu, mutta sen lisäksi myös kaikki parhaat vaellusreitit! Siis kaikki ne nähtävyydet, jotka tulee ensimmäisenä googlen kuvahaulla "grampians" hakusanalla, oli suljettu. Tää johtui juuri tuon meidän great ocean roadin aikaan olleista Victorian tulvista, jotka olivat huuhtoneet käytännössä kokonaisia paloja ei pelkästään tiestä, mutta sen ympäriltäkin. No, onneksi vaihtoehtoinen reitti löytyi Halls gapiin, jonne päätettiin kuitenkin lähteä katsomaan josko jotain olisi auki kuitenkin. Matkan varrella pysähdyttiin ottamaan muutama Australia-turisti kuva, ja bongattiin viikonlopun ekat kengurut juuri kenguru varoituskyltin vieressä. Pysähdyttiin myös vastaantulleen Beehive Fallsin kohdalla, jotka olikin aikamoiset vesiputoukset! :D

Eka kenguru (oli muuten eka Rebecalle ikinä, ja mitä se nyt on ollu yli 4kk täällä :D)

Olishan se ny ollu noloa jos ei tämmöstä turistikuvaa olis ollu otettuna ennen kotiinpaluuta

Yhteisturistikuva

Näitä tuli aika paljon eri poseerauksilla :D

Vesiputous!

Lähikuvaa vesiputouksesta :D

Fallseilta autolle palatessa bongattiin toinen kenguru ihan läheltä kävelypolkua

Tää vaihtoehtoinen tie ei ollu mikään kaikista paras, oli nimittäin semmosta tärinämenoa, että huh

Halls gapin informaatiopisteestä meille annettiin pari karttaa ja lista auki olevista kävelyreiteistä, ja todellakin siis ehkä 2/3 koko kansallispuistosta oli suljettuna. Lauantaille valittiin lyhyehkö parin kolmen tunnin patikointi, joka kyllä ylämäkensä ansiosta oli melko uuvuttava. Kaikkiin muihin vaelluksiini verrattuna tää oli selvästi ruuhkaisin, mutta se johtuu varmasti siitä että kaikki halusivat ottaa pitkästä viikonlopusta ilon irti ja tosiaan kaikkien oli pakkauduttava noille samoille harvoille reiteille. Sää oli kuitenkin mukava, aurinkoinen mutta ei liian kuuma, ja noustiin vuoren rinnettä ylös nauraen ja laulaen.

Rebecan kanssa on aina ilo vertailla rusketusta :D

Huipulla pidettiin lounastauko ennen kuvaussessiota, että ehtii naaman punotuskin vähän laskeentua :D

Happy group ja mukavat maisemat

Mukavasti joku ötiäinen on tunkenu mukaan kuvaan :D Epäilen että kyseessä on locus, joita oli ihan valtavasti! Semmosia lentäviä heinäsirkkoja siis.

Tyyppi.

Päivän kolmannet kengurut odotti suoraan polulla ja Rebecca oli innoissaan :D

Loppupäivän ohjelmaan kuului paikallisen kuuluisan jäätelöpaikan testaus (oli kiva paikka, mutta oma valintani ei ollut ehkä paras) sekä kulttuurikeskuksessa vierailu. Kulttuurikeskuksessa oli paljon tietoa siis aborginaaleista ja paikan historiasta, ja kyllä tuli taas niin sellanen olo, että me valkoihoiset ollaan kyllä kauheita. Toiset on asunu täällä joku 50 000 vuotta, niin johan saa valkoinen mies tulla ja julistaa omistavansa tämän maan ja lisäksi tappaa tuhansia ihmisiä pois tieltä. Ja myöhemmässä vaiheessa sitten se stolen generation tapaus, että kaikki aborginaalilapset on viety kodeistaan. Huh huh.

Illalla syötiin grillimestari Hanna Homespään kengurupihvejä, kengurumakkaraa ja grillattua sipulia salaatin kera. Nam! Tää ei oo nyt ehkä edustavin kuva musta ikinä, mutta todistusaineistoa että kyllä ihan itte grillasin alusta loppuun, ja tietämättömille tiedoksi että oli korkeintaan toinen kerta kun näin teen. Grillaus on mun mielestä miesten hommaa ;)

Sunnuntaille oltiinkin otettu vähän enemmän haastetta elämään, ja lähdettiin valloittamaan 12,2 km reittiä (5 tuntia). Kuvauksessa sanottiin että tää sopii henkilöille jotka ovat fit & energetic. No tottahan me ollaan. Oltiin jopa niin fit että päätettiin samaan syssyyn ottaa toinenkin näköala piste, siis toisinsanoen kiivetä toisellekin vuorelle, joka toi reittiin lisää 3,5 km uuvuttavaa ylämäkeä ja alamäkeä, eli yhteensä noin 16km tuli patikoitua! Kreisines sanon minä! Niin sanoivat myös varpaani, jotka saivat mukavat rakot ja mökille päästessä olivat jo verillä. Toiselle vuorelle noustessa tuntui kyllä että kaikki energia on käytetty, mutta jostain sitä löytyi lisää sen verran, että ylös päästiin! Hyvä minä!

Tyyppi, joka oli aika iso (n. 10 cm)

Alkumetrit

Outoa kasvillisuutta. Noi oli semmoisia pehmeitä turkkimaisia, eikä ollenkaan piikikkäitä, vaikka siltä näyttävätkin

Välillä sai ottaa kädetkin avuksi kiivetessä

Fit & energetic Rebecca

Näistä maisemista tykkäsin melkeinpä eniten, vaikka tää ei ollut edes mikään vuorenhuippu

Tää näyttää ihan siltä, että joku on maalannu vähän jollain kynsilakalla kuvioita selkään :D

Loppurutistus nro 1.

Matkalla vastaan tuli mies, joka muisti meidät edelliseltä päivältä, koska oltiin se "very, very happy group". Oltiin siis aika kuuluisia ilmeisesti :D Mutta ihan hauska kuulua joukkoon, joka muistetaan iloisuudesta :) Huipulle päästessä pidettiin jälleen lounastauko, mikä tuo kyllä mukavaa retki-tunnelmaa tähän patikointiin! Eväinä oli leipää ja tonnikalapurkki naiseen :D Niin ja suklaata riitävän energiansaannin takaamiseksi ;)

Cynhtia halus ottaa taas vaarallisen näköisen kuvan, ja mun mielestä tää on niin loistava :D

Siis taas mun kuvaan on tunkenu joku locus! Missään muiden kuvissa ei oo

Kohti seuraavaa haastetta

Vastaan tuli ankka-kivi

Tytöt halus ratsastamaan :D

 Toiselle huipulle lähdettäessä Aroa päätti jäädä odottelemaan meitä alkupisteeseen, mutta muut tunsivat vielä itsensä tarpeeksi enegisiksi toisellekin vuorelle. Siis nimenomaan just ja just tarpeeksi enegiseksi ainakin omassa tapauksessani. Tää kiipeäminen oli aika rankka ja vastaan tuli mm. tommonen mittari, että pitääkö alkaa laihduttaa vai ei. Mun ei tarvi, mutta ei kyllä lihomisen varaakaan oikein jääny. Vaihtoehtoinen kiertoreitti oli tarjolla laihdutusta tarvitseville.

Totaalisen poikki, mutta huipulla! Ja huomatkaan ponnari, joka muuten lähtee huomenna!

Mun mielestä nää maisemat ei olleet niin hienoja kun mitä tolle kiipeämiselle olis pitäny

Kun vihdoin päästiin paluumatkalle, niin johan taittui viimeiset 4 kilometriä vauhdilla. Koko reissuun meni yhteensä taukoineen 7 tuntia, ja kyllä jalanpohjat kiittää. Ja varpaat. Ja myös reisilihakset ja koko muukin kroppa. Mutta tyytyväinen saa olla itteensä, tai ainakin mä oon!

Autolle palattaessa meitä odotti epämieluisa yllätys. Auton jarruvalot nimittäin oli päällä, ja se ei johtunut mistään valojen jäämisestä päälle, vaan jostain viasta. Mun autovikojen asiantuntija kommentti on, että kun ajettiin taas tännekin lähtöpisteeseen jotain kreisines tärinätietä, siellä on nyt joku kosketushäiriö tullut johonkin releeseen, tai sitten muuten vaan on releessä jotain vikaa. Cynthia, joka omistaa kotona uuden auton, eikä silläkään ajele paljon, ei oo näissä vika-asioissa yhtä asiantunteva, mutta selittää nyt asiantuntevana kaikille tuota mun analyysiä. Akkua kuitenkin oli onneksi vielä jäljellä 7 tunnin jälkeen ja vielä ihmeen kaupalla seuraavana aamunakin! Oma ehdotukseni oli, että ajetaan heti maanantaina auto korjaamon pihaan, ettei tarvi murehtia akun loppumisesta, ja korjaajat voi ottaa sen siitä käsittelyyn sitten kun ehtivät, mutta Cynhtia uskoi akun riittävän 6 tunnin ajomatkan jälkeen taas seuraavaan aamuun, sillä hän ei jaksanut samana päivänä alkaa miettiä busseja takas korjaamolta. No arvatkaa vaan onko akku tyhjä ja onko ollu koko viikon, ja onko jouduttu nyt kaikki kulkea junalla töihin!? Voin sanoa että kyllä, kyllä ja kyllä, apua pitäisi tulla viikonlopun aikana paikalliselta ystävältä, jolta löytyy auto ja kaapelit virran jakamiseen.

Ulkonäkymät illalla

Maanantaina ennen kotiinlähtöä käytiin vielä katsomassa aborginaalien kivimaalauksia, jonne oli parkkipaikalta jopa 10 minuutin kävely :D Maalaukset ei olleet järin suuret (ymmärtääkseni tuo musta ei oo maalausta, vaan jotain muuta) mutta tulipa käytyä! Kotimatka alkoi aikaisin aamupäivästä, ja lounaalle pysähdyttiin vielä matkalla saksalaiskaupunkiin Handorfiin, jossa käytiin myös viikkoa aikaisemmin, josta laiska ja kiireinen bloggaaja ei oo vielä ehtiny kertoa :D

Ai niin meinas ihan unohtua! Ensimmäinen käärme on nyt bongattu! Onneksi kuollut sellainen ja autosta käsin. Tuo lajike taitaa olla nimenomaan myrkyllistä sorttia vieläpä. Itseasiassa kotimatkalla näin tietä ylittävän elävänkin käärmeen! Nyt niitä ei sitten tarvikaan enää tulla vastaan kiitos :)

Mä yritän vähän nopeammin palata linjoille tällä kertaa, esim uusien hiusten parissa (pitäkää peukkuja että tulee hyvät)!