Uusi-Seelanti part 1.

Mä tästä äkkiä yritän vähän päivittää tarinaa eteenpäin. Oon ihan just tässä lähdössä festaroimaan Soundwaveen, jonka olin vähän jo unohtanut, mutta sitten kun lavat pystettiin tohon naapuriin, niin muistu mieleen että sinnehän vois mennä, kun lippujakin oli vielä saatavilla. Katotaan kuinka mun käy, kun aika raskaspainotteista musiikkia on enemmän tarjolla, mutta löysinpä edes mustan mekon vaatekaapista, ettei pitäis niin paljon erottua joukosta ;) Aikamoista örinää jo kantautuu ikkunasta kyllä...

Sit takas Uuteen-Seelantiin. 

Meillä oli lennot Melbournesta Aucklandiin ja myöhemmin kun päätettiin että suunnataankin eteläiselle saarelle, ostettiin vielä jatkoyhteys Christchurchiin. Muistan kun lentoja kattelin, että vaihtoehtoina oli joko ripeä 1,5 tunnin vaihtoaika tai noin viiden tunnin kentällä odottelu ja myöhäinen Christchurchiin saapuminen. Optimistina otin sitten riskillä tuon lyhyemmän. Noh, reissun aikana tuli opittua että jos lentoyhtiö on Jet star, voi aina varautua noin tunnin myöhästymiseen. Niinkuin kävi myös tuon ekan lennon aikana, eli oltiin seuraavasta check innistä myöhässä jo istuessamme edellisessä koneessa. Siinä vähän meinasi stressitaso kohota, kun koko lennon piti jännittää että ehditäänkö ajoissa vai ei. Päätettiin että mä juoksen edeltä jo sinne tiskille kyselemään mitkä on meidän vaihtoehdot ja Markus jää odottamaan laukut ja tulee sitten perästä. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan laukkujen skannauksessa, mikä on vastassa ennen kuin päästetään ulos - silloinhan kaikilla pitäisi olla oma laukku mukana. No, vakuuttelin että en oo tehnyt mitään ansaa poikaystävälle, ja mukavasti ne sitten suostuivat päästää mut eteenpäin. Jet starin tiskillä oli vastassa mukava tyttö, mutta hänen piti kysyä esimieheltään miten toimia. Hän oli tiukemman oloinen aasialainen mies, joka aluksi totesi että 1,5 tuntia ei ole laillinen vaihtoaika, ja heillä ei ole mitään velvollisuutta antaa uutta lentoa tilalle. Olin varmaan kuitenkin sen verran säikähtäneen / raukan näköinen, että tää pomokin lopulta heltyi, ja antoi hyvää hyvyyttää ilmaiseksi seuraavan lennon! Lopulta kävi niin hyvä säkä, että kun mentiin tekemään check in (se ei ollut vielä auki tässä säätötilanteessa) se tyttö unohti veloittaa meiltä laukusta, jonka olin unohtanut varaustilanteessa ottaa, joten ilmaisen lennon lisäksi säästettiin 80 dollaria ilmaisesta laukusta! :) Tän lisäksi mut päästettiin väärästä turvatarkastuksesta jo sisään, mutta Markuksen kohdalla huomattiin virhe, että ei meidän sinne kuulu mennä (tietty noilla halpalentoyhtiöillä on aina jotkut omat kämäset portit). 

Noh, uusia lentoja odotellessa pystyi taas rentoutua, ja koska sattui olemaan meidän 4. vuosipäivä (!) niin syötiin sen kunniaksi mäkkärissä ja otin jopa pehmiksenkin! Kyllä sitä nyt pitää vähän osata juhlistaa ;) 

Christchurcin lennolla ja hostellin etsinnässä ei enää ongelmia ilmennyt, eli ilmeisesti onglemakiintiö oli jo tullut täyteen tälle päivää. Paitsi että oltiin niin myöhään perillä, että ruokaa ei meinannut saada enää mistään. Saatiin tietää että Kasino on ainut paikka enää mistä ruokaa saa, ja sinnehän me sitten suunnattiin. Pelattiin vähän kolikkopeliäkin, ja voitettiin melkein koko illallisen hinta siinä takaisin!

No pitihän nyt vähän kuohuvallakin juhlistaa tätä päivää

En olis ajatellut että näin nuutuneena ja arkisena päädyn joskus kasinolle :D

Meidän Chrischurchin majapaikka

Seuraavalle päivälle meillä oli taas auto varattuna, jota lähdettiin kävellen hakemaan, ja samalla ihailtiin vähän kaunista kaupunkia.

Sit otettiin suunta kohti vuoristoa ja lähdettiin ajamaan!

Markusta kiinnosti kauheasti käväistä myös viinitilalla, ja kun niitä matkanvarrella sattui muutama olemaan, niin käväistiinkin yksissä maisteluissa. Paikka oli tosi pieni ja mukava, ja paikan omistaja todella ammattitaitoinen ja puhelias. Ensikertalaisena Markus käyttäytyi juuri niinkuin minäkin Barossa Valleyssa, että pakkohan nyt yksi pullo on ostaa kun saatiin kerran ilmaiseksi maistella ja kuunnella tarinoita :D Juuri meidänlaisten ansiosta ne varmasti pystyy noita ilmaisia maistiaisia pitääkin :)

Mun mielestä melkein paras aktiviteetti mitä Uudessa Seelannissa ainakin me tehtiin, on vaan ajella ympäriinsä ja hämmästellä uskomattomia maisemia. Koska ne siis todellakin on aivan uskomattomia. Loppureissusta alkoi jo kyllästyä siihen omaan hämmästelyyn, mutta ei auta. Hämmästeltävä vaan on :D

Lampaita näkyi paljon, mutta ne ei ikinä tykänny poseerata mulle :D

Ei yllättäen täälläkään oltu kauheesti otettu selvää mistään, että googlemapsilla vaan katottu suunnilleen reitti, ja lentokentältä onneksi löytyi jotain esitteitä josta löytyi vähän karttaakin. Yllätyksenä tuli että oltiin valittu reitiksemme Great Alpine Highway. Kuten Great Ocean Road, tämäkin oli aika Great!

Vastaan tuli myös tämmönen uskomaton paikka, joka oli melkein kun toiselta planeetalta.

Bongaa Maukka

Noilla lehmillä on ihan mukavat maisemat elellä

Ajomatka oli aika pitkä ja mutkikkaalla tiellä se otti aika kauan. Maisemat kuitenkin edelleenkin oli todella mahtavia. Molemmat alettiin olla aika nälkäisiä, ja onneksi jostain keskeltä ei mitään tulikin joku perheravintola vastaan, jossa syötiin elämämme parhaat paninit!

Tää tyyppi asusti sen ravintolan pihassa

Tää on ilmeisesti joku tyypillinen lintu tolle alueelle. Ja tää nautti poseeraamisesta niin paljon! :D

Onneksi joku muu tyyppi oli isomman kameran kans paikalla, että lintu meni poseeraamaan sille ja mä sain vuorostani poseerata :D

Loppumatkasta kuvat puhukoot puolestaan

Määränpäähän Franz Josefille päästiin piiitkän ajomatkan jälkeen. Sieltä seuraa taas miljoona kuvaa, joten jätetäämpä ne ensi kertaan, niin pääsen mäkin rokkaamaan tonne auringonpaisteeseen ;)