Cleland

No niin lisää eläimiä taas luvassa! Käytiin sunnuntaina Rebecan ja Cynthian kanssa vihdoin ja viimein Cleland Wildlife parkissa, mihin on pitänyt mennä jo pitemmän aikaa. Siellä saa hengailla monien eläimien kanssa samassa aitauksessa ihan vapaasti, ja portilta voi kätevästi ostaa niille ruokaakin, että pääsee tekemään lähempää tuttavuutta. Olin kyllä etukäteen kuullut juttua ja nähnyt kuvia heti alkuunsa kimppuun hyökkäävistä "rotista" (koska ne odottaa kaikilta ruokaa) mutta thänk kaad ne ei hyökänny mun kimppuun. Mutta kyllähän niitä vilisteli vähän siellä sun täällä, hyyyyiiii.

Tästä kaverista ei tullut mun ystävää.

Koalaa jos olisi halunnut pidellä sylissään, olisi saanut pulittaa 30 dollaria. (Nyt muuten tänä aamuna näin Katerinan ja Fabrizion koalanpitely kuvan, ja oli varsin teennäinen maalattuine taustoineen, en semmosta olis halunnukaan). Sen sijaan koalan vierelle pääsi poseeraamaan ihan jonottamalla, ja sinnehän me ensimmäisenä suunnattiinkin. Koaloilla oli tapaamisajat, 11-12 ja 14-16, ja kun saavuttiin jonon perukoille siinä 20 vaille 12, niin tottahan päästiin just siihen kärkeen, kun tultiin sanomaan että enää ei oteta tältä erää vierailijoita. No, käytiin sitten morjestamassa läheisen aitauksen koaloita aidan takaa, ja jatkettiin tutustumista muihin eläimiin ennen uutta vastaanottoa.

Nää oli jotenkin paljon virkeämpiä tapauksia kuin aikaisemmin tapaamani uneliaat tapaukset.

Seuraavaksi mentiin katsomaan tasmanian tuholaisia, ja myöhemmin iltapäivällä käväistiin kuuntelemassa ja katselemassa myös niitten ruokinta sessiota. Nää on kyllä hurjia "jätemyllyjä" kun eläimestä menee kaikki luineen nahkoineen mahaan, ja paksummat luut pilkkoutuu kätevästi leuoilla joissa on poweria nelinkertaisesti pitbull terrieriin verrattuna. Mutta kuulemma nuo tuholaiset ei syö kuin jo valmiiksi kuolleita eläimiä, että sinänsä ei tarvi pelätä noita leukoja :) Ruokinnassa saatiin myös todistaa mistä tuo nimi (Tasmanian Devil) on saanut alkunsa. Lihakimpaleen saatuan toinen noista tyypeistä meni pusikon suojiin syömään aarteensa, ja ilmeisesti onnellisena mahan täyttymisestä (?) alkoi pusikosta kuulua hirvittävä ulina/murina/en osaa kuvailla. Mutta jos ei olisi tiennyt mikä eläin siellä puskassa on, olisi odottanut jotain paljon isompaa hirviötä. Näin ovat päätelleet ilmeisesti myös ensimmäiset Australian valloittajat, ja ovat peloissaan nimenneet tuota pelottavaa metakkaa pitävän eläimen deviliksi. Nää on joka tapauksessa nyt hyvin harvinaisia, ja kanta pienenee koko ajan. Ja nyt joku idiootti on viimesen viiden vuoden aikana vienyt Tasmaniaan ketun (en pysty käsittämään että miksi!?) näiden elintila on vielä uhatumpi. Ja sen lisäksi heillä esiintyy enenevissä määrin aivosyöpää, joka tarttuu kosketuksella (!), ja jos tätä tautia ei saada kuriin, tuholaiset saattaa huonoimmassa tapauksessa kuolla sukupuuttoon jo viiden vuoden sisällä :(

Hassun näköinen ilmestys :)

No devilssien jälkeen sitten päästiin vihdoinkin ruokapussiemme kanssa itse asiaan, eli kengurujen syöttämiseen :D Alkukuvista huomaa miten jännittävää se aluksi oli, mutta iltapäivästä oli jo sen verran kylläistä porukkaa, että alkoi jo itseäkin kyllästyttää se tuputtaminen, kun ei ketään enää kiinnostanut syödä :D

Aluksi oli helpointa lähestyä turvallisesti makuulla olevaa kengurua :)

Kenguru-pappa

Mr. muscula man :D

Monesti myös vihreä ruoho kiinnosti meidän kuivamuonaa enemmän :)

Noi pienet oli söpiksiä

Sitten matka jatkuikin ihailemaan lemppareitani, eli vompatteja <3 Cynhtia ja Rebecca ei olleet ikinä ennen näitä nähneet, ja kun ekat tapaukset eivät paljon suostuneet näyttämään kuin takapuoltaan, niin eivät myöskään olleet kovin vakuuttuneita mun innostuksesta. Kun sitten mentiin toiselle aitaukselle (näitä sai ihailla vaan aidan takaa) ja löydettiin pari täysin esillä olevaa yksilöä, oli heidänkin myönnettävä että söpö tapaus on kyseessä :)

<3

No nyt mun pitää ihan myöntää, että tässä kohtaa piti ottaa sanakirja käyttöön, ei nimittäin ollut hajuakaan mikä tämä echidna on suomeksi... Sehän on nokkasiili! (Veikkaisin että eläintietäjä-kummityttöni olisi tämän asian osannut mulle myös kuvan perusteella selventää?) Tällä oli kyllä veikeä vaappuva kävelytyyli, ja olikin sillä jo saavuttanut Cynthian lempieläimen paikan. Lisäksi huvitusta aiheutti pienen pieni suippo kieli, joka lipoi tuota ruokalautasta melkoisen innokkaasti :D Taitaa olla tuossa kuvassakin olla just tuloillaan uus lipaisu.

Tuo puisto oli tosi suuri, ja käytännössä melkein koko ajan ympärillä oli jonkin lajikkeen kenguruita tai wallabeita. Noi wallabyt oli kyllä tosi paljon söpömpiä kuin kengurut. Mun alkuperäisjuoni tuossa seuraavassa kuvassa oli saada tuo tyyppi liikkumaan, ja pidin kättä vähän liian kaukana, mutta hänpä neuvokkaasti tarttui mun kädestä kiinni, ja vetäs itselleen sopivalle etäisyydelle :)

Mutta mitäs sitte nähtiin!? AAAWWWWWWWW <3 <3 <3

Vauva!

Kuinka söpöä voi olla!?

Tosta se mama vaan lähti pomppimaan, ja vauva matkusti mukavasti mukana. Vielä kerran aaawwwwwwwww <3

Kenguruiden lisäksi sain myös sorsaystäviä :)

Siinä sivussa bongattiin myös tämmöinen pientä huvittuneisuutta aiheuttanut tyyppi :D

No sit mentiin lopulta sinne kauan odotettuun koala-kaverikuviin. Saatiin kuvauskaveriksi Tommy, joka oli oikein kiva tyyppi. Tässä facebookissa jo suuren suosion saavuttanut yhteiskuva musta ja Tommysta:

 sit vielä kaik yhes koos (siis Tommyhan tykkää selkeesti musta eniten!)

Ja lopulta ihan vaan Tommyn profiilikuva :)

Lopulta jäljellä oli vielä emut. Ja nehän ne vasta jänniä onkin. Niitten kanssa päästiin myös samaan aitaukseen, ja saatiin myös ruokkia niitä. Kyllä oltiin kaikki niin jännityksissä että miten ärhäkkä nokkaus tulee käteen, mutta nää oli kyllä ihan herrasmiehiä ja naisia, ja hyvin varovaisia olivat etteivät ota sormesta palaa mukana.

Tää kuva kiteyttää tunnelmat

Lisäksi nää emut oli varsin välinpitämättömiä meidän ruokatuputuksille monesti, ja seuraavassa kuvassa ihmettelinkin kun jännityksissä odottelin ekaa emu-kohtaamistani, ja tyyppi ignooraa mut täysin ja jatkaa matkaansa :D

No nyt löytyi sit joku jolle ruoka kelpasi :) Symppis tyyppi loppujen lopuksi :)

No joku on taas vähä söpis

Nähtiin myös emun juoksu :D

En nyt edelleenkään kuvailisi kauniiksi tätä olentoa, vaikka symppiksen leiman saikin jo :D

Lopulta saatiin kuin saatiinkin kaikkien ruokapussit tyhjäksi, ja siinä vaiheessahan omat mahat valitteli tyhjyyttään. Ja mehän suunnattiin jälleen kerran sinne Handorfiin, ja kyllä, myös karkkikauppaan ;) Sentään ollaan käyty eri ruokapaikoissa joka kerta, että ei nyt ihan kaavoihin olla kangistuttu (ja ekan kerran jälkeen visusti vältelty niitä saksalaisruokapaikkoja :P) Olipa oikein mukava eläinystävän sunnuntai!