Pääsiäisretki part 3: Margaret River

Tässä alkaa olla nyt selvästi vähän lopunajan tunnelmaa töissä, kun hommat sen kun vähenee, ja tuntuu että nyt on jo semmosta, että ei täs nyt enää kannata mitään suurta alottaa, kun on enää huomisen jälkeen 3 viikkoa jäljellä. Omatunto ei anna periksi kuitenkaan lähteä vielä näin ennen kolmea, joten tässähän on oiva tilaisuus päivittää pääsiäisreissun loput tunnelmat.

Maanantaina herättiin siis Margaret Riverillä uuteen päivään. Päivän ohjelma koostui oikeastaan lähes täysin maisteluista, ja aamulla taas ensimmäiseksi mentiin info-pisteeseen lyömään suunnitelmat oikeaan järjestykseen. Pääsiäismaanantain lisäksi oli myös Anzac day, eli veteraanien muistopäivä, ja infosetä ilmoittikin meille että viinitiloille on turha aamusta mennä, sillä anniskelu on kiellettyä puoleenpäivään saakka. (Pitkänäperjantaina oli muuten anniskelu kiellettyä koko päivän kaikkialla, mikä mun mielestä on vähän outoa, että ei anneta ihmisten omaan harkintaan tälläisiä asioita). Onneksi muutakin maisteltavaa todellakin riitti! Ekaksi suunnattiin Yahava-kahvipaikkaan, joka on siis samaa ketjua kuin missä oltiin jo Markuksen kanssa Perthin reissulla. Toiveikkaana kyselin että mahtaako heidän ketjunsa ulottua esim SA:n puolellekin, mutta valitettavasti toimivat vain länsi-Ausseissa. Hyviä uutisia oli kuitenkin että heillä on toimivat postimyynti Australian sisällä, hmmmmm... :)

Maistelijat tarkkaavaisina

En muista oliko viimeksikin rajattua kolmeen maistamiseen, mutta nyt ainakin oli. Ikuisena hyvien asioiden jumittajana halusin maistaa ainakin sitä samaa mitä pidin viimeksi parhaana, ja nyt voin tosiaankin julistaa totuuden että intialainen Kahava-kahvi on vaan parasta maailmassa! Mähän juon aina kahvini maidolla ja sokerilla, mutta täällä maisteluissa kehotetaan edes maistamaan mustana, että maku pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Normaalisti oon mustasta kahvista ihan että YÖK mitä litkua, mutta tää (no kaikki noi mitä maistettiin) toimii myös mustana. Maidon kanssa siitä tulee täydellistä.

Tilattiin sitten kahvilan puolelta päivän kahvit, joka sattui olemaan just sitten sitä toiseksi parasta laatua, mitä maistettiin. Otin omani flat ja white, en kokenut tarpeelliseksi pilata hyvää kahvia millään erikoishömpötyksillä. Tää kahvi oli selkeästi rakkaudella ja hartaudella tehty, sillä siinä meni 10 minuuttia odotellessa. Mutta tooodellakin oli sen arvoista!  En voi edes tarpeeksi ylistää, mutta oli kyllä by far elämäni paras mukillinen kahvia! Vielä pari huutomerkkiä !!!

Kahvia odotellessa ihailtiin kaikkea oheis sälää, mitä vaan kahvin tai teen juoja voi tarvita tai haluta

Onnellinen kahvinjuoja asuun mätsäävän mukin kanssa (jännä juttu oli myös että kaikilla meillä mätsäsi mukit asuun, vaikka kaikilla oli eri väriset asut ja mukit)

Siitä kun sitten jatkettiin eteenpäin, niin oli oikein semmonen onnellinen olo, mikä tosiaankin oli tän kahvin ansiota. Eli ei, en todellakaan hehkuta nyt turhasta.

No eipä kyllä seuraavakaan paikka mikään huono ollut, kyseessä nimittäin oli Candy Cow! Se sijaitsi pienessä kylässä Margaret Riverin alueella, joka oli nimeltään Cowaramup, ja niillä oli vähän lähteny käsistä ton Cow-alun kanssa. Kaikkialla oli cow-sitä ja cow-tätä, utare-kahvilasta lähtien.

Udderly divine Cafe - vapaasti suomennettuna Utareellisen taivaallinen

Utare kahveille meillä ei ollut enää täydellisen kahvielämyksen jälkeen halua, ja etenkään sen takia että nurkan takana odottikin jo karkkilehmäkauppa Candy Cow!

Tuolla sai seurata livenä honey crunchin valmistusta (mun mielestä meillä suomessa ei oo mitään tämmöstä vastaavaa, joten en tiedä mikä tolle olis suomenkielinen sana) sekä tietty uunituoreita maistiaisia siitä! Se on siis semmosta varmaan melkein täyttä sokeria, tosi sitkeää mutta vähän vaahtomaista ja pinnaltaan kovempaa ku sisältä, ja ainakin tää tuore versio oli kirjaimellisesti aika suussa sulavaa. Lisäksi maistiaisia sai kahdesta eri mausta fudgea, johon sanakirja tarjoaa nyt kinuskia tai pehmeää kermakaramellia. Ei se kyllä kinuskia ollut tässä yhteydessä ainakaan, joten sanotaan että kyseessä oli sitten tuo jälkimmäinen vaihtoehto. :) En kyllä muista enää mitkä maut valitsin, jotain aika raikkaita ne oli...

Candy cowt löysivät toisensa <3

Ja nääkin (Rebecca on erityisen perso tuolle honey crunchille ja sitähän tuolla lehmällä on just saavi pullollaan)

Pehmeitä kermakaramelleja :D

No mutta mitäs sitten lähti mukaan? Aarre! Eli aina yhtä harvinainen salmiakkipussi :) Kyseessä oli ihan jopa double-salted liqourice. Eihän se nyt tokikaan pärjää lähellekkään suomalaisiin, mutta hätätilassa meni mainiosti. Rebecca halus kans maistaa (Cynthia on kieltäyny turkinpippuri-maistiaisen jälkeen kaikista mun mustista karkeista :D) ja tuli siihen tulokseen että oli hirveintä mitä se on ikinä maistanu. Noh, eipä tarvinnu murehtia karkkien jakamisesta. :P

Kivan pussinkin sieltä sai mukaan!

Seuraava kohde oli Margaret River Nuts & Cereals, jossa nimensä mukaisesti myytiin paljon erilaisia pähkinöitä ja mysliä (ei niinkää muroja kylläkään). Kaikkea sai maistella (tietty!) ja päädyttiinkin ostamaan mukaan Thai Sweet Chili mausteisia Cashew pähkinöitä. Eivät olleet kovin tulisia chilistä huolimatta, tämä päätös oli nimittäin mun makuaistiin perustuen tehty, ja oon todella herkkä tolle tulisuudelle.

Seuraava kohde oli käytännössä naapurissa, ja siellä päästiin maistelemaan Margaret Riverin omia juustoja ja jugurttia. Päivän maistias tarjonnassa oli fetaa ja kolmea erilaista cheddaria, ja tarviiko mun nyt enää sanoa että kaikki oli todella herkullisia? Tässä kohtaa se idea sitten oikeastaan syttyi, että ostetaan parit juustot ja bagel-keksejä lounaspiknikille. Ja näin tehtiin.

Rebecca vaan lipoo huuliaan kun on niin hyvää :P

Ennen piknikkiä käväistiin vielä oliivi-tilalla. Maisteltiin erilaisia oliiveja ja oliiviöljyjä ja oliivilevitteitä, nam nam nam. Ja yks niistä levitteistä sitten lähtikin mukaan. Sit kun vielä bongattiin että siellähän myydään paikallisia virvoitusjuomiakin (eikä edes olleet ylihintaisia!) niin tadaaa, herkku piknik on katettu:

Nam nam nam nam nam nam nam nam

Ja jos joku nyt luulee että esim tommosilla bagel kekseillä ei voi tulla täyteen, niin voi kuulkaa kyllä napa paukku! Tässä kohtaa oli pakko tehdä myös päätös pienestä tauosta noista maisteluista, ja siihen sopivaa ajanvietetettä olikin lähteä ihailemaan niitä surffareita rantamaisemia. Otettiin suunnaksi vaan lähimmät rannat, koska valinnanvaraa oli liikaa, eikä tiedetty mistään rannasta mitään. En tiedä tuleeko vielä jollekin yllätyksenä, että nää maisemat oli aika kivoja?

Niin ja kun sitä mekkoa hehkutin edellisessä postauksessa, niin tämä yksilö on tosiaan kyseessä. Voisin asua tossa mekossa (jos täällä ei olis niin kylymä!), koska se on vaan niin mukava ja ihana ja jotenki niin mua. Vastaväitteitä ei kuunnella.

Rebecca ei ollu oppinu muuten mitään siitä viimekertaisesta aalto-onnettomuudesta.

Vanha ja viisas katsoo ja miettii että tässä ei hyvin käy...

Aalto lähestyy ja hiekka on liian upottavaa

Ja näin siinä sitten kävi! Persus pysyi tällä kertaa JUST kuivana, mutta melko hiekkaisena kylläkin :D

 

Pienen merenrantakävelyn jälkeen ruoka olikin jo sopivasti laskeentunut, että voitiin jatkaa kohti viinitilaa. Tarjontaa tosiaan riitti tältä osalta paljon, ja valitsimme parhaalta kuulostaneen berry farmin ensimmäiseksi kohteeksemme, tai siis päivän ainoaksi viinitilaksi. Paikka sai meidän puolelleen herkullisilla hilloilla, likööreillä, maustetuilla port-viineillä ja mansikkakuoharilla. Täällä maistiaiset oli rajattu kuuteen eri alkoholijuomaan, ja noitten herkullisten liköörien kanssa riitti kyllä mietittävää. Mä maistoin ainakin minttusuklaata (nam!), hasselpähkinää (nam!!) ja sit varmaanki jotain marjaisaa... Sen lisäksi tietty sitä mansikkakuoharia (nam!), boysenberry portviiniä (nam) ja vadelma portviiniä (NAM!!).

Tässä kohtaa mun makean kiintiö oli täynnä, mutta Cynthialle maistui hillomaistelutkin

Viimeistä paikkaa viedään vielä! Tattadadaadadaa, suklaatehdas! Niinku just sanoin, niin makeakiintiö oli täynnä, mutta kyllähän sitä nyt suklaa vielä muutama palanen meni. :) Ja koska kokemuksesta tiesin, että makeanhimoni palaa kyllä aivan varmasti vielä, niin ostin mukaan Red grape suklaalevyn. Mun mielestä se kyllä maistui ihan tavalliselle maitosuklaalle, mutta ainakin siihen oli lisätty antioksidantteja, eli siis täysin terveellinen ostos!?

Illan aikana ajeltiin vielä kolmen tunnin matka Perthiin, ja majoituttiin samaan hostelliin missä Rebecca oli jo ollut. Ja jooo, käytiin kyllä sitten vielä syömässä oikeaakin ruokaa, ettei nyt ihan naposteluilla eletty, vaikka kieltämättä olis kyllä voinut elää... :P

Seuraavana eli mun ja Cynthian viimeisenä päivänä käytiin sitten aamulla palauttamassa auto ja lähdettiin käväisemään Fremantlessa. Mun mielestä nimittäin jos on puoli päivää aikaa, niin se aika kannattaa paljon ennemmin käyttää Fremissä kuin Perthissä, sillä ainakaan tämmöselle Adelaiden asujalle siellä ei oo mitään niin ihmeellistä nähtävää. Lisäksi Fremissä oli just meneillään katutaide festivaalit, ja puolen päivän aikoihin esityksiä oli joka puolella. Valitettavasti meidän oli lähdettävä kohti lentokenttää jo yhden aikoihin, ja Rebecca, joka matkusti vasta seuraavana päivänä, sai yksin jäädä nauttimaan festivaalien tarjonnasta.

 

Vielä viimenen piknik! :D Mulla oli joku jätti-kolmioleipä, hyvä ku suuhun mahtu...

Mutta näköjään mahtu! :D Ruokajuomana berry farmin mansikkaskumppaa <3

Siinä se sitten olikin mun viimenen lomareissu täällä! No johan niitä on mukavasti ollutkin :) Seuraava reissu jota tässä odottellaan kohdistuukin sitte Suomeen!