Pääsiäisretki part 1: Walpole

Siis mähän vaan laiskistun entisestään tän päivittämisen kanssa, vaikka asiaa taas olis! Noh, toivottavasti lukijakunnalla on sen verran riittänyt pääsiäis- ja vappuhulinaa, että ei olis ehtinykään lukea mitään! ;)

Pitkänäperjantaina herätys oli tosiaanki 4:00, ja siitä sitten otettiin bussi lentokentälle Cynthian kanssa. Viime hetken päätöksen mukaan lähtemisestä tehnyt Rebecca oli lentänyt Perthiin jo torstaina, koska lennot oli silloin halvemmat (mutta ilmeisesti ihan sikahintaiset kuitenkin pääsiäisestä ja lyhyestä varoitusajasta johtuen). Onneksi mulle on siunaantunu noita unenlahjoja ihan kiitettävästi, ja nukuin koneessa jo ennen kuin päästiin edes kiitoradalle, ja suunnilleen seuraavalla kiitoradalla heräsin, muutamaa pikaista väliheräystä lukuunottamatta. :)

Perthissä meitä odotteli jälleen yksi ihana Hyundia Getz, tällä kertaa pääsiäisen väreissä keltaisena! :D Koska kaikki oltiin alle 25 vuotiaita (minäkin vielä just kuukauden ajan!) niin jokainen kuski maksoi +28 dollaria per päivä, ja siksi päädyttiinkin säästeliäinä vaan yhteen kuskiin. Sain suostuteltua Cynthian siihen hommaan, koska se nyt on kokeneempi ajamaan täällä ja mä oon kokeneempi lukemaan sille karttaa :) Otettiin auto lentokentältä ja suunnattiin kohti Rebecan hostellia ja siitä sitten lähdettiin ajamaan kohti etelää. ...paitsi että ensin lähdettiin vahingossa kohti itää :D Me ei siis eksytty, olin koko ajan kartalla ja seurattiin mun suunnitelmaa, mutta vika olikin siinä suunnitelmassa. Nooh, ei me nyt niiiin paljon menty vikaan tällä kertaa, ennen ku huomasin virheeni (meillä on tästä kyllä vähän eri versiot Cynthian kanssa, mutta sillä nyt on aina tapana liioitella ;) ) ja lopulta päästiinkin sitten tosiaan oikeasti kohti etelää. Onneksi oltiin aikaisin liikenteessä ja päivän suunnitelmana oli muutenkin vaan päästä määränpäähän, joten eipä tuo nyt paljon haitannut.

Ajomatka kesti suunnilleen 6 tuntia Walpoleen, joten muutamaa pysähdystä tarvittiin väliin. Ensin vastaan tuli ihastuttava pikku hippi-kaupunki, jonka nimeä en nyt kyllä enää muista (jos se olis ketään kiinnostanutkaan). Se oli kooltaan suunnilleen Tiistenjoen Topparinmäen suuruinen, mutta täynnä hauskoja linnupelättimiä ja pikkukahviloita ja putiikkeja. Täällä ei kuitenkaan pysähdytty kuin kävelytauon verran, ja siinä ei kauaa mennyt että oli kylänraitti kävelty päästä päähän.

Linnunpelättimet

Hippikaupungista saa tietty taikasieniäkin!

Sitte ku syö pari taikasientä, niin riittää mielikuvitus tämän talon piparkakkutalona näkemiseen..?

Matkan varrella oli yks vähän isompi kaupunki (semmonen Lapuan kylänringin kokoinen?) ja kun oltiin huomattu että pitkänäperjantaina on kaikki paikat kiinni, niin sieltä löydettiin auki oleva subway, joka huolehti meidän päivän ravinnonsaannista. Löydettiin myös iiihana kauppa, joka myi pääasiassa vain lähiruokaa, ja se oli vieläpä tosi halpaa! Meinattiin vallan hullaantua niitten hedelmävalikoimien kanssa. Täältä saatiin siis mukaan picnic eväät seuraavalle päivälle.

Majoitusta alettiin muuten varailemaan noin viikkoa ennen lähtöä, ja tähän kohtaan voisin nyt kyllä käyttää uutta lempisfraasiani EPIC FAIL! Siis jos matka on ollu tammikuusta asti tiedossa, ja suunnilleen jopa suunniteltuna mihin päin suunnataan, niin ei voi kyllä kun syyttää itseään. Kaikkihan näytti olevan ihan täyteen buukatuilta, mutta lopulta tuntien etsimisen jälkeen saatiin varattua hostellimajoitus perjantaille, sunnuntaille ja maanantaille. Ja lauantaille otettiin sitten teltta.

Lauantaina aloitettiin päivä infokeskuksesta, joita muuten joka puolella Australiaa on ihastuttavan paljon, että etukäteen ei paljon tarvi opiskella kohteesta mitään. Infon ystävälliset sedät kertoivat että kaikki leirintäalueet on todennäköisesti ihan täyteen ammuttu, että meidän on otettava telttapaikka mistä ikinä vaan saadaan. Alunperin oltiin suunniteltu yöpyvämme seuraavassa kaupungissa Pembertonissa, mutta päätettiin sitten alkaa kysellä telttapaikkaa samantien aamusta Walpolen leirintäalueilta, ja toisestahan se jo löytyikin, jee! Siitä oli sitten hyvä jatkaa päivän ohjelmaa, kun ei tarvinnut murehtia joutuuko johonkin keskelle metsää, missä ei oo vessaa ei suihkua eikä sen paremmin lupaa telttaillakaan...

Ensimmäistä leiripaikkaa katsastamassa törmättiin tälläiseen maisemaan

Joo en nää enää paljon tuolta otsiksen takaa...

Ensimmäisenä ohjelmassa oli Tree Top Walk, joka on kauheasti hehkutettu paikallinen nähtävyys. Siinä siis noustaan puiden latvojen tasolle "loistavan insinöörityön" tuloksena syntyneellä sillalla, ja ihaillaan "henkeäsalpaavia" maisemia lintuperspektiivistä. Mulla oli ehkä odotukset liian korkealla, sillä enemmän olin vakuuttunut siitä insinöörityöstä kuin maisemista, mutta toisaalta kai se on tässä ammatissa ihan ymmärrettävääkin? Koko reitti oli kuitenkin vain 600m ja siitä sai pulittaa 10 dollaria, että mun mielestä vähän ylihintainen kokemus.

Meidän eka näkemä jättipuu parkkipaikan kupeessa!

Mun ryhti on noin huono koska toi siltasysteemi heilui, ja on varmaan just heilahtanu tossa kuvanotto hetkellä :D

Oikean tunnelman luomiseksi siis tuo koko systeemi "huojui", koska niinhän ne puunlatvatkin tekee. Nurkkakohdissa yksijalkaiset jalustat tuolla alla, ja niillä koko systeemi pysyi paikallaan. Korkeimmillaan noustiin 40 metrin korkeuteen, joka tapahtui vähitellen, että ei mitään rankkaa kiipeämistä ollut tälläkertaa kyseessä.

Piti nyt edes poseerailla koko rahan edestä!

Hyvää työtä insinöörit!

Tälläiset maisemat niillä linnuilla sitte on.

Samaan rahaan sai myös kävellä pienen Ancient empires-kävelylenkin, eli tarkastella ikivanhoja (jopa 400 vuotta) puita ruohonjuuritasolta. On ne vaan vaikuttavia! Tuntui ihan siltä että itte olis kutistettu kuin Liisa Ihmemaassa...

Toi taka-alalla oleva puu on semmonen normaali, noin niinku mittasuhteeksi...

Se mikä meitä kauheasti jaksoi ihmetyttää, oli että monet puut oli onttoja. Kun olin ensin miettinyt että noistahan sais enoo tehtyä vaikka minkälaisen moottorisahataideteoksen (vaikka norsun!) niin eipä se nyt sitten monen kohdalla niin ollutkaan, kun ei ollu paljon ku kuori jäljellä. Jostain luettiin että onttous johtuu jostain sienilajikkeesta ja tulesta, ja ilmeisesti tulella tarkoitettiin semmoista vähän ku kulottamista, jolla vältetään hallitsemattomat puskapalot.

Kyllä tänne mahtuu!

Jos suomalainen menee läpi harmaan kiven, niin nää aussit menee sitten läpi ison puun! ehe ehe

Noh, eihän meille tän kokoiset puut riittäneet kun lähistöllä oli nähtävissä myös maailman suurin eukalyptus puu, ympärysmitaltaan huikeat 26 metriä! Ja kun en jo oppinut edellisistä, niin odotin jälleen jotain tooodella massiivista puuta (josta sais moottorisahalla vaikka mammutin!). Ja no eihän tästäkään ollu kun kuoret jäljellä. Mutta suuri se kieltämättä oli.

Kyllä vaan pieneksi jää tämäkin neiti tän puun rinnalla (tai sisällä), vaikka en nyt aivan pienimmästä päästä muuten ookaan.

Ton jättipuun takaa löytyi sen massiivinen ystävä:

Parit Liisat ihmemaassa...

Hehee, meidän pääsiäisauto! :)

Seuraavaks suunnattiinkin vähäpätöisemmän nähtävyyden äärelle, eli joen rannalle, mutta pääasia olikin tällä kertaa lounas!

Siellä Manjimupin lähiruoka-kaupassa oli päärynöitä kokoluokkaa pienet, suuret ja pääsikokoiset, ma valitsin jotain siitä suuren ja päänikokoisen väliltä :D Tossa muuten kesti aaaaika kauan että tuon sain järsittyä läpi!

Joki muistutti aika paljon Lapuan jokea siitä meidän kohdalta, missä aina oltiin kivillä hyppelemässä pienenä. Pitihän sitä siis nytkin mennä vanhojen muistojen kunniaksi! Rebecca tosin ei ollut ihan sinut tän hyppelemisen kanssa, ja vaikka meidän reitti ei tosiaan ollut mikään haastava, yhtä hyppyä saatiin odottaa aika kauan. Joten olihan se myös lopulta ikuistettava :D

Iiiiiik

Seuraavaksi suunnattiin Mt Franklandille ihailemaan maisemia. Mun oli pakko ottaa liikennemerkistä kuva, kun näytti siltä että joku oli vähän innostunut nakuttamaan sen liian syvälle :D Alunperin oltiin suunniteltu jonkin moista vaellustakin tälle päivälle, mutta kun tämäkin reitti oli noin 400 metriä pitkä, niin eihän sitä oikein voi vaellukseksi sanoa. Tää 400 metriä toki oli koko ajan jyrkkenevää ylämäkeä, että vähän hengästytti huipulla kuitenkin :)

Päivän viimeisenä kohteena käytiin katsastamassa Conpicuous Cliff (suom. ilmeinen jyrkänne) kun Rebecca oli koko päivän tuolle nimelle naureskellut. Satuttiin paikalle auringonlaskun aikoihin, ja maisemat oli kyllä mahtavat, jälleen kerran :) Meinattiin tosin kävellä lenkkareissamme rannalle asti, mutta kohdattiin ongelma

Ongelma

Ongelman ratkaisu. (eli ilman kenkiä sit takas autolle asti)

Rebecca meni jossain vaiheessa vähän liian kauas, ja sitte tuli iso aalto ja kasteli Rebecan parsuksen :D

Tirppoja

Yks isompikin tirppa

Rannalta lähdettiin auringonlaskun jälkeen teltalle vaihtamaan vaatteet (ei tosin tarvinnut tehdä sitä teltassa, mikä on aina niin hankalaa) ja sitten pitkälle illalliselle ravintolaan. Pitkälle siksi, että leirintäalueellahan meillä ei ollut mitään valoa (paitsi autossa) eikä siellä ollut oikein mitään yhteishuonettakaan, että kun takaisin mentiin, niin se oli sitten suoraan nukkumaan.

Tää telttayö onkin sitten oma tarinansa, mutta taidan jättää sen ensi kertaan, johan tässä juttua oli taas hetkeksi. ;)