No eipä tänne ny mitään kummempia

Voi että mun tekis mieli olla nyt Suomessa! Nyt on kuulkaa sellanen tuntuma, että tänään ei ehkä euroviisuissa voittoa viedä (mut joitain pisteitä kyllä saadaan), mutta huomenna räjähtää! 16 vuoden jälkeen tulee vihdoin voitto typerästä Ruotsista jälleen, ja KULTAA! Sanokaa mun sanoneen, tai tässähän se nyt on mustana valkoisella. Vuosisadan bileet on pystyssä kun koko Suomi juhlii yhdessä, ja mä oon jossain hiton toisella puolella maailmaa missaamassa kaiken. Täytynee kyllä laittaa herätys neljäksi ja virittää yhden naisen kisakatsomo pystyyn. Sitte mä meen maanantaina töihin ja hehkutan innoissani voitettua kultaa, ja saan varmaan muutaman hymyn ja laimean onnittelun, koska ei täällä oo edes ketään kuka olis kotoisin jääkiekkomaasta!! Siis se on vähä sama kun Intia voitti kriketin maailmanmestaruuden tossa kuukausi sitten - ei vois vähempää kiinnostaa mua, ja juuri noin reagoin kun hyvä ystäväni intialainen Jay kertoi voitosta.

Muuten mulle ei kuulu tänne mitään erikoista. Eilen taas piti hyvästellä yksi ihana tyttö saksalainen Lisa, joka lähti nyt pariksi viikoksi reissaamaan ja tulee takas just samana päivänä kun mä lähden. Lisa on melko uus täällä, mutta meillä synkkas kyllä hyvin alusta asti, ollaan aika samanlaisia ja mm. kadehditaan kilpaa toistemme mekkoja. :) Myös Lisan poikaystävä tuli tänne nyt kuukaudeksi, vietti viikon Adelaidessa ennenkuin ottivat auton samasta firmasta kun minä ja Markus ja lähtivät tänä aamuna ajamaan kohti Melbournea great ocean roadin kautta. Hauskinta oli kyllä eilen tavata kyseinen poikaystävä, ja todeta että sehän on tosi samanlainen ku Markus :D Ensin mä mietin sitä hiljaa itsekseni, kunnes Cynthia sitten totesi saman ääneen, ja sanoin että mä just kuule mietin ihan samaa :) No, onneksi meillä on suunnitelmissa reunion oktoberfesteillä, joka täytyy kyllä pistää todellakin käytäntöön myös. Sehän olis liian lohdutonta sanoa lopullisia hyvästejä, paljon mukavempaa sanoa että nähdään sitte syyskuussa!

Rebecca, minä ja Lisa meidän housepartyissa

Viime viikonloppuna meillä oli kyllä ihan kreisines kotibileet, kun porukkaa lappas sisään niin että koko iso keittiö oli aivan täyteen ammuttu ja sen lisäksi samanverran riitti porukkaa takapihalle. Olin etukäteen vähän huolissani että mahtaako olla talo pystys enää sunnuntaina, mutta vähäisillä vahingoilla selvittiin - ainoastaan joku varasti vessasta lampun (LOL :D) ja Paul raukka oksensi Fabrizion huoneeseen (ei niin LOL...). Sunnuntai menikin Paulin jälkiä siivotessa (ja keittiötä, joka oli myös ku myrskyn jäljiltä) ennen itse Fabrizion saapumista Sydneyn reissulta, ja sain kyllä ehdottomasti uuden syyn vihata vähän enemmän kokolattiamattoja. Miten epäkätevää semmosia on siivota!? (Ja tiedoksi, että oksennuksen hajun saa pois kostuttamalla ko. kohdan ja laittamalla ruokasoodaa päälle.) No, tästä hyvästä Paul teki meille eilen illallisen, jonka reseptin se oli keksiny omasta päästään. Kananfileitä luumutäytteellä ja pestokuorrutuksella + perunoita uunissa valmistettuna + herneitä ja sour creamia. Oli muutes todella hyvää, vaikka ei mulle kyllä olis tullu tuo luumu + pesto ikinä mieleen. Ja kun meidän ei tosiaan tarvinnu kun istua pöytään, ja kaikki tarjoiltiin nenän eteen, niin mikäs sen mukavampaa. Teot on nyt täysin anteeksiannettu, että näköjään se tie vie niin naisen ku miehenki sydämeen vatsan kautta (niin siis ihan kaverillisesti ajateltuna, että ei väärinymmärryksiä tähän kohtaan).

Koko viikon onkin sitten sadellut vettä melkein koko ajan, ja tosi kylmäkin on ollut. Se on kyllä suoraan vaikuttanut mun mielialaan, että aika huonolla tuulella oon ollut koko alkuviikon. Torstai-aamuna kun aurinko pitkästä aikaa näyttäytyi 15 minuutin verran ennen sadetta, niin huomasi kyllä piristävän vaikutuksen heti. Mulla ei oikein riitä enää motivaatiota töissäkään, kun tuntuu siltä että mun työt ei hyödytä ketään, ja tässä vaiheessa on turhaa enää mitään uuttakaan opetella. Viikon työ-kohokohta oli kuitenkin keskiviikon SEM, eli skannaus elektroni mikroskoopin käyttö. Se on kuulkaa hieno laite, ja mikä parasta, SEM huoneessa oli juliste EBSD:stä, josta siis kirjoitin kandini. Että pitkästä aikaa vihdoinkin jotain, mistä mä oikeasti tiedän! Luinkin julistetta moneen kertaan läpi, ja mielessäni nyökyttelin että joo-o, samaa mieltä olen. :D SEMiä en ite saanut käyttää, koska siihen pitäisi ensin hankkia koulutus, mutta sain seurata vierestä kuinka Melanie sitä käytti. Ja mun partikkelit näytti niin kivoilta! 

Aatelkaa noin mä vaan oon tohon laittanu partikkelit kiinni!

Nyt me lähdetään tänään uudestaan käymään Victor Harborissa Cynthian kanssa, josko tällä kertaa nähtäis niitä pingviinejäkin! Huomenna ehkä käydään vähän vielä patikoimassa tässä läheisessä kansallispuistossa. Palaan siis asiaan toivottavasti jälleen runsaampien kuvien kera (meinasin sanoa että mielenkiintoisempien, mutta kyllähän toi SEM kuva on niin mielenkiintoinen että oksat pois!) sen jälkeen ku ollaan eka voitettu sitä kultaa! :)