Epäonnea

Tuo kämppis-Tom on kyllä ehkä yhtä epäonninen kuin itse herra Aku Ankka. Sille tapahtuu siis koko ajan jotain päivittäisistä jugurtti-purkki-tippuu-lattialle tai teepussi-hajoaa-mukiin tapauksista myös isompiin onnettomuuksiin. Tuon polvitapauksen jälkeen ehdinkin just miettiä, että mahtaakohan tuo epäonni tarttua, vai meneekö se niin, että Tom ikäänku käyttää kaiken ympärillä olevan epäonnen ja jäljelle jää vaan hyvää tuuria esim mulle. No nyt kyllä näyttäis valitettavasti siltä, että kyseessä on näistä ensimmäinen vaihtoehto.

Sunnuntaina olin lenkillä tavanomaisella reitilläni, josta kulkee pieni matka myös golf-kentän laidalla. Normaalisti lenkkeillessäni en juurikaan nää golffaajia, mutta nyt ajankohta oli otollinen, ja niitähän parveili kaikkialla. Siinä sitten eteenpäin hölkätessäni huomasin että siinä aivan jalkojen juuressa juoksee hiiri! No en alkanu sentään kirkumaan, mutta kädet kyllä lennähti ilmaan ja muutenkin siinä hyppelin pari kertaa ja loikkasin pitkän askeleen eteenpäin. Tätä tapahtumaa juuri sitten mietiskelin, että mahtoipa näyttää tyhmältä noitten golffareiden mielestä, koska eihän ne nähny että siellä sattu just hiiri olemaan kohdalla. Näihin ajatuksiin uppoutuneina, kompastuin ja lensin turvalleni maahan. Kyllä. Enpä muista tämmöistä tapahtuneen sitten ehkä 20 vuoteen. Siis sain toki kädet eteen, ja vain toiseen kämmeneen tuli hyvin pieni ruhje, että tällä kertaa se oli ihan mun ylpeys joka kärsi suurimmat vahingot :D Sieltä kuitenkin noustiin kuin Lasse Viren konsanaan, muutaman suomenkielisen ruman sanan saattelemana ja omalle typeryydelle naureskelle. Enkä edes jääny kattelemaan näkikö kukaan, koska oon varma että näki! :D

No, eipä se epäonni tähän päättynyt. Eilen oltiin lähdössä töistä, ja menossa hakemaan rampa-Tomia autolla. Oltiin just käännytty parkkipaikalta tielle, ja oltiin kääntymässä ehkä 30 metrin päästä uudestaan toiselle tielle, joten vauhtia ei juurikaan ollut. Kaikki vähän tapahtuikin sitten niinku hidastetulla filmillä. Joku idiootti, joka oli pysäköinyt autonsa tien viereen nimittäin päätti sitten mukavasti kaartaa siihen meidän eteen. Että taas kerran pelti rytisi, pikku Hyundai-parka. No, itse asiassa Hyundai selvisi pintanaarmuilla mutta tän typerän miehen uudehko mersu meni melko lommolle koko kyljestään. No, jospa hänkin nyt oppis esim kääntämään päätään sen verran, ettei jää katvealuetta peileistä, ennen ku lähtee liikenteeseen. Toki miehen vakuutuksesta menee vahingot maksuun, mutta ärsyttäähän se tuollaista ylimääräistä alkaa säätämään. Niin ja siis meille ihmisille ei tosiaan käynyt kuinkaan, oli hyvin pehmoinen kolahdus :)

Jahas, ja nyt sitten uunituoreena tietona että oltiin tosiaan unohdettu maksaa se Melbournen parkkisakko, ja se oli nyt löytänyt tiensä Helsinkiin asti karhukirjeenä, korkojen kanssa tietty. Argh!

Loppuhuipennuksena epäonnesta näyttää kärsivän myös joku meidän naapurustosta:

Toivotaan että Sharon löytyy! Ja että onni kääntyis taas paremmaksi! (uskaltaako tässä nousta edes torstaina lentokoneeseen?)