Monarto & Handorf

Arvatkaapa mitä tämä ahkera työntekijä tekee nyt? No käyttää työaikaansa blogin päivittämiseen! HA! Sain just niin kovasti kehuja keskiviikkona, kun oon työskennelly niin ahkerasti, niin ajattelin ottaa vähän rennommin vaikka näin perjantain kunniaksi. ;)

Mulla on ollu vielä ton Sonudwaven lisäksi samalta viikonlopulta sunnuntailta kerrottavaa, ja vaikka se nyt ei niiiin erikoista ookaan, niin jotenki oon ajatellu että se pitää tehdä seuraavaksi, ja sitä ennen ei tuoreempia kuulumisia heru. Noh, mua sitten ei oo kiinnostanu kirjottaa siitä, että en oo sitten kirjottanu mitään, mutta nyt mun alkoi käydä sääliksi mun innokkaat lukijat. Että pitää nyt päivittää viimeisetkin rästi-kuulumiset pois alta.

Soundwaven jälkeisenä sunnuntaina oltiin päätetty lähteä Monarto Zoohon, koska aikoinaan Adelaiden eläintarhassa vieraillessamme ostettiin kahden eläintarhan lippu, jolla juurikin tuonne pääsee toisena ja se lippu sitten oli just umpeutumassa. No, aamulla kun oltiin lähdössä Cynhtia ilmoitti että hän on kadottanut oman lippunsa, mutta voi silti lähteä mukaan, ja ostaa uuden. Mähän myhäilin että miksei oo tajunnu pitää tallella kukkarossa sitä. Mukaan lähti muuten myös Neka, jolla ei lippua pitänyt ollakaan vielä. No, siinä kun oltiin ajettu se tunnin matka mitä tuonne on, ja nähtiin lipunmyyntipiste, niin johan homespäälle välähti mieleen että mähän just tyhjäsin kukkaron Soundwaveen eilen, ja se lippu jäi kotia pöydälle! Vooeeee. Tälläkertaa homespäisyys kostautui 20 dollarin lipun ostamisena.

Tuo Monarto Zoo on semmonen safarityyppinen eläintarha, jossa eläimillä on luonnollinen elinympäristö ja paljon elintilaa. Siksi siellä kuljetaankin bussilla paikasta toiseen. Olin etukäteen ajatellut sen niin, että bussilla mennään aina katsomaan yhtä eläintä, noustaan bussista, otetaan kuvia, ja mennään takas bussiin ja jatketaan seuraavalle. No, eipä mennyt niin, ja suurimmaksi osaksi eläimiä sai tyytyä ihailemaan vaan bussin ikkunasta. Pysäkkejä, joilla sai jäädä pois ihailemaan eläimiä, oli neljä, melko pienelle osalle eläimistä siis. Bussi kuitenkin jatkoi matkaansa, ja pois jääneet saivat jäädä odottelemaan seuraavaa bussia. Eläimistö koostui lähinnä Afrikan eläimistä, mutta toki nyt muutamat kengurut taas nähtiin juoksentelemassa vapaana.

Toisaalta bussimatkustaminen oli mukava tapa kulkea, sillä päivä oli paahteinen, ja silloin ei kauheasti jaksa kävellä ympäriinsä. Mutta olihan siinä nyt kyllä ensinnäkin hirvittävä turisti-fiilis, ja toiseksi eläimiä sai ihailla just niin kauan ku bussikuski päätti. Ja useimmiten onnistuttiin myös valitsemaan just väärä puoli bussista ja eläimet oli siellä käytävän toisella puolella, että siinä sitten muitten päitten takaa sai kuikuilla. Loppuyhteenvetona siis tykkään kyllä perinteisen mallin eläintarhoista enemmän, ja etenkin 20 dollarin lisähinta vähän kirpaisee.

Kotiinpaluumatkalla käväistiin saksalaiskaupunki Handorfissa, josta olikin pieni sivumaininta jo aikaisemmin. Tai no ei sitä nyt oikein kaupungiksi voi ehkä kutsua, ennemmin kyläksi. Pääkadun varrella oli kauheasti ravintoloita ja joitain matkamuistomyymälöitä, ja päätettiinkin etsiä joku oikein saksalainen ruokapaikka. Suurin osa veti ihan kiskurihintoja turisteilta, mutta löydettiin me sitten ihan ok hintainen paikkakin. Totesin vaan ruokalistaa silmäillessäni, että en taida ollakaan saksalaisen ruuan suuri fani, ja tilasin tylsästi vaan pastaa. Neka onnistui tilaamaan lähes itsensä kokoisen hotdogin, mikä oli kyllä huvittava näky :D

Pääsyy kuitenkin, miksi Handorf oli niin kiva paikka, että piti viikon päästä päästä heti uudestaankin, oli karkkikauppa! Tai oikeastaan kaksi karkkikauppaa :D Sieltähän nöytyi nimittäin varsinainen aarre, eli salmiakkihylly!! Kylläkin hollantilaisia olivat kaikki, mutta annettakoon nyt anteeksi tämä, tuttuja olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi. Maltillisesti ostin kuitenkin vain 100g semmosia kovia sammakoita, vaikka pahempaankin hullaantumiseen olisi ollut ainekset ilmassa! No, myönnettäköön että 50g lähti myös toffee bon boneja mukaan :)

Näin, huh, kylläpä vierähti raskas paino sydämeltä, tai jostain, kun sai tämän asian päivitettyä. Katotaan jos osaisin taas kertoa joskus jostain arkipäiväisemmistä asioista. Siihen asti saatte kattoa vesikielellä noita karkkikuvia (ja mennä lähimpään kauppaan, jonka valikoimat on kuitenkin paaljon herkullisemmat kuin nämä, koska Suomen valikoimia nyt vaan ei voita mikään).