Kielikylpy

Eräs ihana lukija kirjoitti mulle tänne asti ihan oikean kirjeen (<3), ja pyysi mua kirjoittamaan että miten mun englanninkielentaito voi, niin yritänpä nyt aiheesta keksiä ihan postauksellisen asiaa perinteisen "no ihan hyvin" -sijaan. Laitanpa tähän kuvitukseksi aiemmin julkaisematonta materiaalia erinäisistä illanvietoista (kun kuvaton postaus nyt on vaan niin booring)

Aloitetaan edustavimmalla kuvalla :D

Nythän oon ollu juurikin melkein tasan 4 kuukautta täällä (jo!), jopa pari päivää yli. Oon jo niin tottunut puhumaan enkkua, että en edes ajattele sitä useimmiten vaan senkun puhun vaan. Sanavarasto on karttunut aika paljon, ja esim labrassa on monta asiaa joiden nimen tiedän vain enkuksi enkä suomeksi lainkaan. (Toki siellä on myös monta asiaa joiden nimeä en tiedä millään kielellä :D) Työt on yleisestikin sujuneet hyvin, ja hyvin harvassa kohtaa on tullut kielimuuri-tilanteita. Silloin kyllä oon ihan rohkeasti tuonut tyhmyyteni esille, ja pyytänyt vääntämään rautalangasta, kun ei muuten mene perille. :) Eniten oon täällä olossa ollut tyytyväinen semmoisen normaalin asioinnin ja small talkin oppimiseen, että esimerkiksi jos myyjä tulee vaatekaupassa yllättäen juttusille, niin en mee ihan lukkoon, vaan jutustelen normaalisti takas. Tai että jos ruokakaupan kassa kehuu mun kynsiä, niin en jää sanattomaksi. Niin ja siihen että se tarpeellinen "please" yleensä muistuu mieleen sanoa silloin kun pitääkin. :)

Jotkut sanat itseasiassa tulee välillä mieleen vaan englanniksi, ja sitten niitä saa miettiä suomeksi jonkun aikaa, tai esimerkiksi skypettäessä käytän sitten vaan sitä englanninkielistä sanaa sinne väliin (joka mahtaa olla todella ärsyttävää, tiedän). Tai sitten selostan sitä sanaa niinkuin Alias-pelissä konsanaan, että kuulijan on arvattava mitä sanaa mä nyt tarkoitan. Välissä kun Markus oli käymässä, ja sai paljon höpöttää vaan suomeksi, niin tuntui että vähän tuli taantumaa esimerkiksi siihen, että alkoi taas pääasiassa ajatella suomeksi. Tän jälkeen koin sellaisen todella oudon ilmiön, että meinasin usein alkaa puhua suomea Cynthialle. Että jos esimerkiksi seurassa oli joku kolmaskin, niin oli semmonen olo että "jahas nyt pitää puhua enkkua", sitten kun jäätiin kahdestaan Cynthian kanssa, "huh takas kotoiseen suomeen". Ihan muutaman kerran oon oikeasti lipsauttanutkin sitten jonkun yhden sanan suomeksi, mutta muuten oon lähinnä havahtunut tuosta ajatuksesta, että kyllähän tässä vieläkin enkkua pitää puhua. :)

Näitten mun vierailijoiden lisäksi en oo muuten täällä suomea kuullutkaan, paitsi nyt perjantaina tapasin ensimmäistä kertaa jotain "vieraita" suomalaisia, eli vaihtareita. Ja kyllähän oli outoa siinä yhtäkkiä alkaa puhua suomea! Tuntu että aivan väkisin vaan jotain kirjakieltä pukkaa, ja hyvä ettei jollain oudolla aksentilla. Voi mun on äkkiä päästävä Tiistelle hakemaan vähän tuntumaan siihen normaalihin puhetyyliin.

Happy group ja St. Paddys day (huomaa Rebecan hieno asuste :D)

Mimmi tuleeks jotain mieleen tästä kuvasta? (tää on kyllä surkea yritelmä, tiedetään :D)

Tomia ja Rebeccaa lukuunottamatta kaikki mun läheisimmät ystävät on ei-natiiveja englannin puhujia. Ei-natiivien kanssa kommunikointi on helpompaa, eikä tarvi niin miettiä mitä virheitä tekee, koska tuskin nekään niitä huomaavat. Rebecca tuossa juuri sanoi että häntä vähän huolestuttaa, kun viettää kaiken aikansa meidän ei-natiivien kanssa, ja kuulemma hänen kielitaitonsakin alkaa kokea taantumaa, ja esimerkiksi Cynthian käyttämä "make a party" oli jo tarttua hänenkin käyttöönsä, kunnes hälytyskellot alkoi soida, että tää ei oo nyt kielellisesti oikein. (Se on "have a party") (Huomatkaa meidän yks tärkeimmistä fraaseista :D). Yleensä Rebecca tai Tom eivät paljon jaksa meidän virheitä korjailla, paitsi tyyliin "ai tarkoitatko tätä...?" mutta useasti toistuvia virheitä he ovat nyt alkaneet vähän huomautella. Mikä on tietysti hyvä asia, oppimaanhan tänne on tultu!

Paikallisia kavereita on muutama, mutta niitten kanssa ei tule säännöllisesti vietettyä aikaa. Eli käytännössä itse siihen varsinaiseen aussi-enkkuun mulla ei suoranaisesti tuu paljon harjoitusta, sen lisäksi että sitä tietenkin ympärillä kuulen kokoajan. Mun neljästä ohjaajasta kaksi on ausseja, mutta he puhuvat molemmat sellaista sivistynyttä englantia, ettei aksenttia ole juuri nimeksikään. Toista se on esimerkiksi kun menee vaikka yliopiston securityn tiskillä käymään, kyllähän tulee sellaista South Australia möngerrystä että! Oon kuitenkin näin kuunteluoppilaana jo tottunut aika pitkälti myös tuohon vahvaankin aksenttiin mitä jossain kuulee, mutta en kyllä usko sen ikinä (tai ainakaan tässä lyhyessä ajassa) tarttuvan muhun.

Okei tää on oikeesti facebookista kopioitu (hyi mua) mutta pitihän yks kuva saada uusilla hiuksillakin!

Ainiin ja omasta aksentistani oon myös kuullut kommentteja. Yhteen viikkoon osui oikein kommenttisuma, kun kuulin ehkä kolmelta eri taholta jonkinlaisen maininnan. Mulla on kuulemma joku niin oma aksentti, ettei kukaan näistä kommentoijista olisi mun puheen perusteella osannut päätellä mistä oon kotoisin. Eräs infopisteen nainen sanoi että "wow, you have some nice accent" samantien kun suuni aukaisin, ja sit mä mietinkin loppupäivän, että tarkoittiko se oikeasti kivaa vai jotain hirvittävää. :D Viimeisin kommentti mun aksentista on ollut, että ensin tää tyyppi kuunteli että ei mulla mitään aksenttia oo ollenkaan, mutta lopulta totes että on sittenkin. Markuksen mielipide asiaan oli, että mun aksentti on semmonen peruspohjalainen, ja anteeksi vaan mutta sitä en kyllä voi ottaa kohteliaisuutena :D Kaikkien näiden kommenttien jälkeen en vieläkään osaa itse sanoa asiaan juuta enkä jaata. Mutta näillä mennään. Joku aksentti nyt on ehkä kaikista vaikein asia ruveta omassa puheessa muuttamaan.

Mutta kyllä siis kehitystä on tapahtunut, ja vaikka nyt en aristellut enkkua puhua ennen tänne tuloakaan, niin kyllä se vaan sujuvammaksi tuntuu muuttuvan. Erityisesti se auttaa asiaa, ettei tosiaan muita suomalaisia ole lähettyvillä, että enkulla on kertakaikkisesti pärjättävä tai sitten on oltava hiljaa :D (valitsen ensimmäisen vaihtoehdon). Niin ja viittomakielihän on sitten aina hyvä apu myös :)

9 viikkoa vielä (enää) kielikylpyä jäljellä!