Matkaan lähdettiin

No niin, vihdoin pärähtää kuulumisia kehiin! Tänään pitäisi netti tulla kotiinkin, mutta kirjoitan tämän nyt ensin kotona valmiiksi että töissä saa vaan suoraa päräyttää kaiken nettiin. Sen vuoksi tässä postauksessa ei päästä vielä reissussa ensimmäistä yötä pitemmälle, koska tarvin nettiä varmistelemaan paikkojen nimiä ja myöskin sen takia että Markukselta tuli palautetta, että kun yhdessä postauksessa on sata asiaa, niin ei hän voi muistaa niistä mitään. Että yritetään nyt sitten pistää pienempiin osiin, vaikka superpitkä tästä taitaa tulla silti.

Nyt on sitten tosiaan haikein mielin hyvästelty Markus takaisin kotia kohti, mutta perässä tullaan kolmen kuukauden päästä! Juurikin näinä päivinä on tasan puolet mun ajasta täällä jo mennyt, ja lähtöpäivä alkaa olla lähempänä kuin tulopäivä. Pakko jahkua vielä kliseisesti, että aika kyllä lentää siivillä! Tosin ensimmäisen puoliskon aikana olen ehtinyt jo käyttää kaikki lomani ja kuluttanut melkein kaikki rahani, että katsotaan miten aika lentää kun ei ole tollaisia super-lomia enää tulossa. Parin viikon päästä on kyllä yksi ylimääräinen vapaapäivä Adelaide Cup päivänä ja sitten pääsiäislomaa on viiden päivän verran, jolloin tosiaan Cynthian kanssa lennetään tuonne länsirannikolle. Onneksi ne lennot on jo maksettu, kuten myös kotiinpaluu lento, joten lopustahan selviää vähilläkin rahoilla ja sillä pienellä palkalla mitä mulle maksetaan J

Markus lensi tänne siis lauantai-aamuna neljä viikkoa sitten, nukkui 14 tunnin yöunet ja kuittasi sillä koko jet lagin. Kreisines-selviytyminen, jota on kaikki täällä ihmetelleet, sillä vähintään 3-4 päivää on mennyt kaikilla, tai sitten viikko, kuten itselläni. Mitään pehmeää laskua ei ollut myöskään sään puolesta tiedossa, sillä ensimmäisille päiville sattui kuumimmat oltavat mitä itsekään olen Adelaidessa kokenut, kun lämpötila huiteli +42 asteessa varjossakin. Onneksi ilmastointi toimi! Sunnuntaina käytiin rannalla, mutta sielläkin oli pakko olla vedessä koko ajan, kun viidessä minuutissa rannalla tuli vaan liian kuuma.

Viikon verran Maukan tulon jälkeen olin vielä töissä, vaikkakin liukenin perjantaina paikalta jo lounaan aikoihin, että päästiin reissuun. Olin siis varannut meille auton sellaiselta firmalta, joka palauttaa vuokra-autoja oikeisiin kaupunkeihin. Eli palautimme auton Adelaidesta Melbourneen, jossa sitä enemmän tarvittiin, ja maksettiin tästä lystistä 5$ per päivä ja matkustusaikaa oli kolme päivää. Perjantaina ennen lähtöä oli myös viimeinen päivä vanhassa vuokra-talossani, ja tehokkaasti tein check outin aamulla ennen töitä. Markukselle annoin ohjeet lentokentälle, mistä auto piti hakea, ja hyvin se selviytyikin ilman kartturia ja vasemman puolen liikenteellä yksin Mawson Lakesiin mua hakemaan, vaikka heikompia vähän hirvittikin kun pistän toisen yksin tuollaiselle tehtävälle.

Niin enpä oo tainnut kertoakaan mitään tarkempaa matkasuunnitelmaa täällä, mihin oltiin menossa. Ensimmäiset kolme päivää oli varattu Adelaidesta Melbourneen ajamiseen Great Ocean Roadin kautta. Sen jälkeen muutama päivä Melbournessa ja sitten kuudeksi päiväksi Uuteen-Seelantiin. Uuden-Seelannin suunnitelmat selkiytyivät oikeastaan vasta lähtöä edeltävällä viikolla, samoin kuin sen jälkeisen Perthin suunnitelmat, jotka tosin muutettiin kesken reissun. Uudessa-Seelannissa suunnattiin tosiaan eteläsaarelle, koska kuultiin että maisemat on siellä jylhempiä ja hienompia. Sieltä lennettiin taas Melbourneen jossa vietettiin koko päivä ja myöhään illalla jatkettiin matkaa Perthiin. Alkusuunnitelmiin kuului vuokrata auto ja ajaa pohjoiseen Shark Bayhin, mutta kaiken ajamisen jalkeen Great Ocean roadilla ja Uudessa-Seelannissa päätettiin että tsillataan ennemmin Perthissä vaan kaikki 5 päivää.

No mutta palataanpa reissun alkuun. Perjantaina ensimmäinen yöpymisetappi oli Mount Gambierilla, johon pitäisi muistaakseni olla noin 5 tunnin ajomatka Adelaidesta (nyt ei oo nettiä saatavilla, niin en pysty tarkistaa). Mehän ollaan sellainen no worries –pariskunta, että turhaan mitään karttaa ei hankittu matkalle, mutta olin sentäs kirjoittanut paperille teiden numerot, joille pitää kääntyä. No, väsyneenä muuttosiivouksista (jotka meni perinteisesti aamuyön puolelle) ja aikaisesta herätyksestä, kartturi nukahti etupenkille, ja niinpä oltiin vahingossa ajettu viimeisestä risteyksestä ohi. Ilman karttaa tätä oli tietysti melko vaikea huomata edes ohitettavien kaupunkien nimistä, mutta hälytyskellot alkoi soida kun vastaan tuli kyltit ”Welcome to Victoria”. Tässäkin oli hyvää säkää, sillä juuri edellisenä päivänä oli ollut lounaspöydässä puhetta, että Mount Gambier on vielä South Australian puolella. Seuraavan pikkukaupungin infopisteen ikkunalta löytyikin kartta ja huomattiin että noin 100 km on huristeltu ohi. Onneksi edes pieni oikoreitti oli tarjolla, eli ihan tuota matkaa ei tarvinnut ajaa takaisin, ja tästä eteenpäin kartturikin tiesi pysyä hereillä. No mutta matkailu avartaa ja niineespäin :) Ja päästiin me perillekin juuri auringonlaskun aikaan!

Ensimmäisen päivän matka maisemaa

Getz-mies

Ensimmäiseksi yöksi olin varannut meille B&B majoituksen, joka Markusta ainakin epäilytti hiukkasen. Mutta siis tää osoittautui ihanimmaksi majoituspaikaksi mitä meillä on ikinä ollut missään (ja meillehän aika kiitettävästi eri paikkoja on kuitenkin kertynyt). Omistaja nainen oli tosi mukava ja ihana tyyppi, ja meidän ”huone” oli erillisessä rakennuksessa, joka sisälsi erikseen makuuhuoneen ja olohuone/keittiön, ja tosiaan tämä olikin ainut huone eli muita vieraita ei ollut häiritsemässä. Bed & Breakfast oli todellakin ansaittu nimi, sänky nimittäin oli varustettu elektronisella patjalla, jonka vilun tullessa olisi saanut laittaa lämpöiselle (meidän tapauksessa muhkea peitto oli tarpeeksi) ja aamupalaksi oli omien kanojen munia, kotitekoista leipää ja itsetehtyä luumuhilloa, lisäksi monenlaisia muroja, teetä, kahvia, mehua, pekonia. Takapihan puutarhasta sai myös hakea mielensä mukaan omenoita, päärynöitä, luumuja ja varmaan jotain muutakin (meidän aikaan kylläkin vain omenat olivat kypsiä, mutta kuitenkin). Ulkona pääsi myös tervehtimään paikan omaa hevosta, koiraa, kanoja ja vasikoita. Siis aivan ihana paikka! Sanoin omistajallekin että voisin hyvin kuvitella itseni pitämässä tämmöistä paikkaa. Täältä lähtiessä oli vaan sellainen onnellinen ja rentoutunut olo, ja pystyi hyvillä mielin lähteä road tripille.

Aamupala olis kelvannu Daisyllekin

Mäkin haluan Wicked Gardenin!

Ja kanoja!

Tuliko kaikille muillekin mieleen, että tosta vois vähän mittailla päärynän contact angleja?

Mount Gambierilla piti käydä katsomassa must see-nähtävyydet, eli blue lake ja sunken garden. Blue lake oli todella sininen, mutta ei muuten mikään erikoinen, eikä varmaan muutamaa minuuttia kauempaa sitä jaksettu ihmetellä. Sunken Gardenista en ollut oikeastaan edes tietoinen aiemmin, mutta B&B:stä löytyneistä esitteistä sellaisesta luin, ja se näytti niin kauniilta että oli pakko päästä katsomaan. Monet kukat olivat jo menneet vähän huonoiksi, eli ei ehkä oltu parhaaseen sesonkiin liikkeellä, mutta kaunista siellä kyllä oli. Molemmat näistä, sekä järvi että puutarha näyttävät siltä, että olisivat kraaterin pohjalla, mutta eivät kuitenkaan ole. Nyt en voi myöskään googlettaa tätä totuutta, joten en sitä myöskään kerro :D

On se sininen

Voi vehka-parkaa.

Mä en tiä ehtikö joku jo lukea ennen muokkauksia, kun päivittelin etten laittanu vielä edes kuvatekstejä... niin pakko oli jotain tulla lisäilemään :) Mutta siinäpä kanssa vähän pohdittavaa, että miten paljon mä panostan tähän blogiin, ostin nimittäin 5 dollarilla lisätilaa kuville! Tiesin että picasa oli menossa täyteen, ja ajattelin fiksuna ladata kaikki bloggerin kautta, mutta samaan googleenhan ne tosiaan kuuluu, niin ei auttanu kun sijoittaa. Koska ilman kuviahan tää on ihan booring blogi!