Joululomareissu - Uluru & Kata tjuta

Pitää yrittää nyt saada reissu esiteltyä äkkiä, sillä viikonloppuna on jo vuorossa Kangaroo Island sisarusten kanssa. Tässähän alkaa olla liikaa tarinaa kerrottavaksi! Mutta ei oo bloggaajallakaan helppoa päivittää blogia, kun töiden jälkeen pitää lähteä biitsille pelaamaan vähän biitsvolleyta ja uimaan, niin siinä jää tunnit vähiin kotona! ;)

No jospa siirtyisin kuitenkin asiaan. Coober Pedystä jatkoimme matkaa kohti seuraavia varsinaisia kohteitamme, eli Ulurua ja Kata Tjutaa (engl. Ayer's rock & the olgas). Ajomatkaa oli yhteensä tälle päivää noin 8 tuntia, ja matkan varrella pysähdyttiin molemmissa kahdessa "kaupungissa" jotka oli karttaan merkitty.

Kyllä, lehmiä todellakin oli vaarana hypätä tielle. Useita kuolleita näkyi tienvierissä :(

Eka pysähdys Marlassa (243 asukkaan kaupunki)

Toinen tauko Kulgerassa, asukasluku 50

Seongpyo on korealaiseksi aika riski mies

Jos meinaavat ens kesäksi tiistelle komeisiin traktoreihin, niin kummit pitää uusia...

Maisema, jota kyllä riitti

Uluru ja Kata Tjuta kuuluvat Australian tärkeimpiin nähtävyyksiin, joten keskelle outbackia oli rakennettu kokonainen pieni kaupunki, Yulara (asukasluku jopa komiat 1600), ihan vaan turisteja varten. Itse yövyimme resortissa, jossa oli sekä kalliimpia että halvempia majoitusvaihtoehtoja, mutta yleiset oltavat oli kaikille yhteiset. Tähän siis sisältyi mm. uima-allas, kolme eri ravintolaa, keittiö, oleskelu/nettihuone ja matkamuistomyymälä. Paikan grilli toimi mielenkiintoisella tavalla, tiskiltä valittiin lihat, jonka jälkeen ne itse grillattiin jollain noin 20 valmiista grillistä. Sen lisäksi hintaan kuului todella kattava ja herkullinen all-you-can-eat salaatti buffet. 22 dollarilla sai lautaselle krokotiilia, kengurua sekä naudanlihaisaa makkaraa. Meinas kyllä napa haljeta tämän aterian jälkeen! Kenguru tulikin jo kehuttua, se oli herkullista edelleen, mutta krokotiilia en voi suositella kenellekään. Se näytti, tuntui ja maistui ihan pyyhekumilta.

Joulun ruuat senkun paranee loppua kohti (tummemmat vartaat kengurua, vaalea vihannesten kanssa krokotiilia)

Yhden yön jälkeen oli aamulla vuorossa patikointi ympäri Uluru-vuoren. Uluru on siis käytännössä yksi todella iso kivi, joka kohoaa keskeltä aavikkoa. Jälleen, tää ei sinänsä oo mitään niin uutta mulle, kyllähän Simpsiön vuorikin kohoaa keskeltä laukeuksia. Mutta jälleen on myös valitettavasti myönnettävä, että kyllä vaikuttavuudessa Uluru vie voiton.
Patikointina ja luonnonkohteena Uluru ei ollut niin vaikuttava kuin muut, sillä reitti (noin 10km) tosiaan vaan kiersi koko kiven tasaisella maalla. Mielenkiintoisuutta lisää kuitenkin huimasta mielenkiintoinen aborginaali historia. Uluru on aborginaaleille pyhä paikka, ja noin puolet kivestä olikin jopa kuvauskiellossa. Huipulle on myös mahdollista kiivetä, mutta aborginaalit toivovat etteivät turistit sitä tekisi, sillä se on loukkaavaa vuoren henkeä kohtaan, eivätkä he itsekään sinne kiipeä.

Läheisestä kulttuurikeskuksesta löytyi "sorry book", jossa ihmiset ympäri maailmaa ovat lähettäneet anteeksipyyntönsä kivelle. Useimmat heistä olivat ottaneet matkamuistoksi kiven, mutta oli joukossa ainakin yksi joka oli myös kiivennyt vuoren päälle. Tämän jälkeen heitä on vainonnut huono onni (eräs jonka luin mainitsi esimerkkinä huonosta onnesta useiden sukulaisten kuoleman, useat ylinopeussakot jonka seurauksena myös ajokortin menettäminen). Anteeksipyyntöjen mukana ihmiset ovat lähettäneet matkamuistokivensä takaisin. Hostellille päästyäni huomasin että mulla on tarttunut useita pieniä kiviä lenkkarin pohjaan sieltä Ulurun juurelta. Seuraavana päivänä jätin ne sitten Kata Tjutalle, joka oikeastaan on samaa kiveä maanalaisesti Ulurun kanssa, ja pyysin anteeksi että siirsin nyt ne niitten alkuperäisestä paikasta. Toivottavasti tämä auttaa sukulaisiani pysymään elossa :O

Yularassa vietettiin toinenkin yö, ja seuraavana päivänä ohjelmassa oli ensin patikointi Kata Tjutalla jonka jälkeen matka jatkui kohti Kings Canyonia. Kata Tjuta, eli the olgas, on erikoinen muodostelma hassun muotoisia pyöreitä kiviä, ja täällä päästiin jopa vähän kiipeilemäänkin, kun mitään henkiä ei ollut häiriintymässä siitä. Ei tosin mitenkään liikaa, mutta niin että reitti pysyi mielenkiintoisena. Turismin paljous kyllä näkyi, sillä monin paikoin reitille oli valettu portaita, ja klo 11 jälkeen reitti oli kuumuuden takia kokonaan suljettu.

Meinasin vielä jatkaa juttua Kings Canyonista, mutta nyt kyllä väsyttää niin paljon että täytyy lopettaa tältä erää tähän. Jatkamme matkaa siis jälleen seuraavalla kerralla :)