Brisbanen kirjeenvaihtaja

Täällä seurataan tiiviisti Queenslandin hirvittävää luonnonkatastrofia, eikä tv:stä paljon muuta tulekaan, kuin lähetyksiä paikanpäältä. Kuten kaikilla kunnon medioilla, myös Hanna Homespäällä on oma kirjeenvaihtaja raportoimassa tilanteesta suoraan paikan päältä.

Brisbanen kirjeenvaihtaja Anneli kirjoitti vielä  eilen näin:

"11.1.

 

Minulla ei ole mitään hätää, koska sain juuri siirron 7. kerrokseen jonne Brisbane joki ei yllä tulvimaan, vaikka aikookin tehdä ennätyksiä.

Viime yönä täällä oli tuossa n. 100-50 kilsan päässä tsunamin kaltainen yht'äkkinen vesiaalto, jonka seurauksena on kuollut ainakin 15 ihmistä. Useita on vielä kateissa ja aika hurjan näköistähän se oli mitä ABC-Australia-uutisilta on näytetty. Ja pahinta oli varmaan se, että kukaan ei kyennyt millään tavalla ennustamaan tilannetta.

Eilen olimme Stefun kanssa hänen laitoksellaan, sovimme ohjelmastani ja sitten vielä Stefu ajelutti keskustassa näyttäen paikkoja (jotka siis tänään ei enää olisi olleet katsottavissa tulvavaaran vuoksi). Illalla Stefu vei syömään jonnekin East Brisbaneen marokkolaiseen ravintolaan, eikä hänkään ollut vielä yhtään huolissaan. No nyt on tilanne toinen ja vakavia varoituksia ja isoja evakuointeja on tehty lähialueilla. Samoin nyt on ennustettu, että Brisbane-joki, joka halkoo kaupungin, nousee huomenna ja ylihuomenna ennätyskorkeuteen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että liikennöinti ei onnistu, vesi tulee kaduille ja kauppoihin ja kaikkeen mikä on matalalla.

Paras tapa suojautua on pysytellä korkeilla paikoilla ja varautua siihen, että kauppoihin ei pääse, sähköt ja tietoliikenneyhteydet voi katketa ja muutenkin infra heikentyä. En siis mene joen rantaan (johon on tästä Rydges Southbank hotellista n. 200m ;) lenkille, kuten olin suunnitellut. Informaatiota on saatavissa hyvin ja sekä Australian pääministeri Julian Gillard että Quaanslandin johtaja Anna Bligh ovat koko ajan televisiossa antamassa tietoa sekä lohduttamassa ja rohkaisemassa ihmisiä. Naiset taas kerran osaavat hommansa hienosti ;) ja ovat hyvin luottamusta herättäviä persoonia.

No nyt siis olisi hyvin aikaa keskittyä sen artikkelin kirjoittamiseen, jota tulin tänne tekemään, mutta tänään tuo uutisten seuraaminen on vienyt ajatuksia. Tilanne myös muuttuu tunti tunnilta. Vielä eilen kaikki olisivat sanoneet, että Brisbanessa ei tule olemaan mitään vaaraa tulvista kun tänne on sitten 1974 rakennettu niin tehokkaat padot. Tänään kuitenkin kaikki on toista mieltä. Viikonlopuksi on luvattu jo aurinkoista ja tämän jatkuvan sateen loppumista, mikä helpottaisi tilannetta. Niin, ja tietenkin nyt perun kaikki tälle viikolle sovitut palaverit ja voisin jopa täysillä keskittyä kirjoittamiseen."

Tilanne kuitenkin pakeni, eikä Hanna Homespääkään voinut käskeä kirjeenvaihtajaansa jäämään "uppoavaan laivaan", vaan salli tämän evakuoitua kuivemmille vesille.

"12.1.2011

No siis eilen tuli ilmoitus, että Brisbane-joki tulee tulvimaan keskustaan, jossa hotellini oli. Yöllä kolmen aikaan piti olla ensimmäinen alustava tulvahuippu ja heräsinkin sitä yöllä katsomaan. Tosin en huomannut mitään erityistä. Illalla tuotiin infolappunen jossa sanottiin, että hotellipalveluja supistetaan ja infotaan hotelliradion kautta, mitä jatkossa tapahtuu.

No, aamulla sitten puoli yhdeksältä, kun olin menossa aamiaiselle, tuli eka kuulutus, jossa sanottiin, että vesi nousee hotelliin ja että sähköt katkaistaan, ja että jokainen voi miettiä, lähteekö saman ketjun hotelliin Gold Coastille.  Menin vielä receptioniin kysymään, mitä kannattaisi tehdä ja he sanoivat, että he ovat tiedottaneet sen, mitä tietävät, mutta kukaan ei voi tietää, kauanko vesi viipyy, miten palvelut pelaa ja mitä tapahtuu. Taksin voisi kuulemma ottaa Gold Coastille, mutta tod.näk. takseja ei saa. Läheinen juna-asema, josta päin vesi tuli, oli jo suljettu ja tajusin myös, että kaikki tietkin suljetaan ja että mahdollisesti lentokenttäkin on veden peitossa, kaupat on kiinni ja joutuisi kahlaamaan matkalaukkuineen puolen metrin tai metrin syvässä vedessä johonkin suuntaan. Paikkoja en vielä kovin hyvin tuntenut, saatikka että olisin tiennyt, missä on eniten vettä.

Niinpä suunnitelmani jäädä 7. kerrokseen kirjoittamaan artikkelia alkoi tuntua hieman kyseenalaiselta. Enhän saisi kännykän, kameran tai tietokoneen akkua ladattua, pidettyä yhteyttä ulkomaailman, saatikka tehtyä töitä koneella. Seitsemästä kerroksesta matkalaukkujen raahaaminen (jos hissit jumiutuu) ei myöskään houkutellut. Lisäksi 2 Chipsipussia ja 2 suolapähkinäpussia tuntui hieman laihalta lohdulta, jos kukaan ei tiedä, kauanko tilanne kestää.

Aamiaisella naapuripöytien ihmisten kanssa kyselin, mitä he aikovat tehdä. Nuori pariskunta, jonka vaimo oli raskaana, sanoi, että he lähtevät Gold Coastille 12.30 kun ovat sieltä kotoisinkin. Toivottivat tervetulleeksi kyytiinsä ja sovinkin näiden Janen ja Danielin kanssa että tavataan klo 12.30 aulassa. Lupasin kyllä pakata laukkuni puolessa tunnissa ja ihmettelin, että eikö olisi parempi lähteä jo aiemmin, koska seuraava tulvan huippu ilmoitettiin olevan 14.30. (Johtuen nousu- ja laskuvedestä meressä, tulvahuippu on aina kaksi kertaa vuorokaudessa). Nuoripari naureskeli, että ei ole kiirettä; he aikovat vielä käydä tapaamassa tuttavaansa paikallisessa sairaalassa ja sitten ihailemassa joen nousua. Lupasin kuitenkin tulla aulaan jo klo 12 ja ehdotinkin heille, että lähdettäisiin hieman aikaisemmin (meikäläisen kello oli kerrankin edellä ; )  . No he lupasivat kuitenkin tulla vasta 12.30; annoin heille yhteystietoni, jos lähtisivät aiemmin.

No, pakkasin siis 'käsimatkatavaroihin' välttämättömän ja sellaisen kaman, jota tarvitsisi, jos jäisi tielle veden noustessa ja joutuisi jatkaman jalkapatikassa ;) Olin aulassa jo klo 11 jälkeen (kerrankin ajoissa ;) ja nyt receptionin hoitaja vei minut ulos ja näytti, miten vesi oli ryömimässä hotellin eteen sen lattian tasolla olevalla tiellä hotellin oven suuntaan. Sama tie oli jo suljettu siihen suuntaan ja mitä kauemmaksi näki, siellä oli vettä jo syvennyksessä ties kuinka paljon.

Sanottiin myös, että vesi nousee nopeammin kuin mitä aiemmat ennusteet olettivat. Niinpä selvitin nuoren parin etunimien perusteella, missä huoneessa he olisivat ja soitin heille, että olisi syytä lähteä aiemmin kuin 12.30. koska yksi tie oli jo suljettu. He lupasivat kyllä tulla, mutta vaikuttivat edelleen aika huolettomilta. Itse olin jo tässä vaiheessa hieman huolissani, että emme ehdi ajoissa lähtemään, kun koko ajan näki, miten vesi nousi: kymmenessä minuutissa n. 10 metriä lähemmäksi hotellin ovea.   

Odottelin siinä aulassa sitten vielä jonkin aikaa ja sieltähän nuori pari tulikin - ulkoa – olivat kai vielä olleet ihmettelemässä joen nousua. Yritin kiirehtiä edelleen, että menisivät nyt jo, please, pakkaamaan, koska liikenneruuhkatkin pahenee koko ajan. Edelleen eivät vaikuttaneet lainkaan kiireisiltä ja olin jo aika hermona.

Sitten aulaan tuli sama perhe jonka kanssa juttelin myös aamiaisella ja sanoivat että tervetuloa heidän autoonsa, joka oli jo peruutettu ovien eteen. Päätinkin lähteä, koska he vaikuttivat yhtä huolestuneilta kuin minä. Jätin sanan receptioniin nuorelle parille, että menin jo toisessa kyydissä. Tämän perheen herra olikin Rydges-hotellin manageri. Rouvan lisäksi heillä oli 8-vuotias poika, joka oli aika liikuttava, koska hän piteli tiukasti käsissään Legoista tehtyä poliisien pelastusvenettä.

Kun kirjauduin ulos receptionissa, he sanoivat, että olen tehnyt oikean päätöksen kun lähdin pois. Kaikki laskujen kirjoitus oli jo mahdotonta ja receptionin väki oli yhtä ihmeissään kuin kaikki muutkin. Eivät välittäneet laskuttaa minibaarista ottamiani eväitä ja sanoivat että niillä ei nyt ole väliä. Nuori kaveri oli aika säikähtäneen oloinen, eikä osannut muuta kuin sanoa, että vaikea sanoa, miten tämä etenee.

Jotenkin tuli fiilis, että tämä oli kaikille – ei vain minulle - täysin uusi tilanne – niin kuin todellisuudessa olikin. Vain vanhemmat ihmiset, jotka oli eläneet vuoden 1974 tulvan, osasivat kai arvioida, mitä se voisi tarkoittaa - eikä receptionissa ollut kuin nuorta väkeä.

No, vasta sitten huokaisin helpotuksesta, kun olimme päässeet Brisbanen siltojen yli etelään, jossa suunnassa tiet olivat auki. Täällä suunnassa ei myöskään ole jokia eikä tulvia. 

No, aika surullista tällainen katastrofi on, joskin täällä on hurja yhteisöllinen fiilis: vieraat ihmiset puhuvat tosilleen, tarjoavat apua ja tukea toisilleen. Pääministeri Julian Guillard ja maakunnan johtaja Anna Blighd ovat koko ajan telkkarissa tyynnyttämässä ja informoimassa väestöä. Myöskin psykologista turvallisuutta ja solidaarisuutta osataan hyvin ylläpitää ja vapaaehtoiset auttajat ovat liikkeellä eri tehtävissä. Itsestäkin tuntuu, että olisi pitänyt mennä auttamaan, mutta toisaalta tuntui, että minusta oli Brisbanen hotellin henkilökunnalle vähiten vaivaa kun älysin lähteä sieltä pois.

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Paluulentoni saa luvan olla täältä Gold Coastilta. En aio lähteä Brisbanen lentokentälle, vaikka siellä varmaan saisikin hyviä kuvia vesitasoista, ainakin jos omistaisi vesitiiviin kameran ;)"

Homespää kiittää kirjeenvaihtajaa, joka taisi tuossa justiinsa kommenttiboksissa huokaista, että on tyytyväinen ettei joudu yhtä vaaralliselle matkalle kuin minä. No mitäpäs vaarallista tuossa Australian kolmanneksi suurimman kaupungin peittävässä tulvassa olisikaan? ;) Olisit koputtanu puuta kun sanoit! :D 

Kuten yleensä julkisuuden henkilöillä on tapana tälläisissa katastrofeissa kantaa kortensa kekoon, myös Hanna Homespää aikoo auttaa Queenslandin tulvauhreja. Tämä tapahtuu maanantaina Ian Wark Instituten aamuteellä, jossa järjestetään leivonnaismyyjäiset varainkeruuksi. Nähtäväksi jää pyöräyttääkö neiti homespää myös itse kakun myytäväksi, vai osallistuuko vain ostamalla ja syömällä. 

Eläinbongauksiin palataan siis sittenkin vasta seuraavaksi, reaaliaikaiset uutiset menivät nyt edelle.