Aurinkoenergiaa!

Vihdoinkin alkaa säät olemaan sellaiset kun mitä pitääkin! Vaikka Suomeen verrattuna täällä on tietty koko ajan ollutkin lämmintä, niin muuten täällä on kuulemma ollu epätavallisen kylmää vuodenaikaan nähden (sitä on vissiin liikkeellä). Eilen oli jo mukava kesäpäivä, kunnes illalla iski ukkosmyrsky, mutta tänään oli just semmonen täydellinen kesäpäivä! Siis ei liian kuuma, että hikoilee vaan koko ajan, vaan semmonen tosi mukavan lämmin ja aurinkoinen. Asteista en tiedä mutta veikkaisin jotain +26 - +28 väliltä. Lauantaina sääennuste näyttää +35 ja siitä eteenpäin ei alle kolmenkympin enää näytä menevänkään. Jos vaan voisin niin lähettäisin täältä teillekin vähän lämpöä, etenkin äitille! <3

Tämmönen sää tänään <3

Oon ihan äimistynyt tästä paikallisten avoimuudesta ja ystävällisyydestä. Edellispäivänä aloin jo kirjoittaa postausta, mutta uni yllätti väsyneen kirjoittajan :D Silloin kuitenkin oli siis muuttopäivä, ja tälläistä olin ehtinyt kirjoittamaan:

Lähdin uutta asuntoa kohti bussilla, ja jestas sentään minkälainen kuski sattuikaan kohdalle! Ensinnäkin se hyppäsi saman tien ulos auttamaan laukkujeni kanssa – Suomessa en kyllä ikinä ole nähnyt, enkä pysty edes kuvitella sellaista tapahtuvan. Huomasin olevani ensimmäinen kyytiläinen, ja kuski alkoikin jutella kaikkea ja kysellä mistä olen kotoisin ja mitä täällä teen. Sitten hän kyseli olinko ennen ollut jossain Adelaiden busseista, jotka menee joitakin pitempiä pysäkin välejä semmoisia raiteita pitkin. En ollut, enkä oikein edes ymmärtänyt aluksi mistä on kyse. No kuski sitten pyysi mut sinne etulasille katsomaan, juuri kun raiteet olivat alkamassa. Bussin renkaiden sivuissa on siis jonkinlaiset renkaat vaakatasossa, jotka ottavat raiteiden reunoista kiinni ja siten ohjaavat bussia. Kuskin ei tarvi kuin painaa kaasua (kuulemma 100 km/h nopeuteen asti) ja istua kyydissä. Siinä mä sitten hengailin kuskin kanssa kun porhallettiin raiteita pitkin menemään :D

Tämän lisäksi esimerkiksi kaupassa saattaa myyjä alkaa jutustelemaan että mistä oon ja miten kauan aion olla täällä ja mitä teen, mitä en oo myöskään muualla ikinä kohdannut (okei Mimmi on varmasti myös ihan yhtä mukava myyjä)... Ai niin tuo muuttopäivä oli myös se päivä, kun eksyin! :D 20 minuutin kävelymatka olikin sitten tunnin matka, kun ensin teki semmoisen mukavan kierroksen tällä Poorakan asuinalueella. Täältä siis lähtee teitä ihan tosi tiheään sikin sokin ja ne vieläpä mutkittelee. Enkä tietenkään turhaan ollut katsonut niitä kadun nimiä mitä mun pitäisi käyttää. Kukaan ei kuitenkaan ole ikinä tarkastamassa onko saapunut ajoissa paikalle, joten ei käynyt kuinkaan, vaikka saavuinkin puoli tuntia myöhässä! Samana päivänä kannoin mawson lakesista asti ruokakassin, ja mun kädet ja etenkin sormet oli ihan poikki, ja melkein eksyin kotimatkallakin (olis ollut liian helppoa tarkistaa töissä netistä oikeat kadunnimet...) Mulla oli kiire koska oltiin sovittu että lähdetään elokuviin illalla, ja loppujen lopuksi pitkien ostosharkintojen vuoksi mulle jäi 15 minuuttia kotona aikaa ennen uutta lähtöä. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa bussipysäkille, ja siellä sitten tönötin ehkä 15 minuuttia, kunnes soitin Rebekalle, joka oli nousemmassa bussiin myöhemmältä pysäkiltä. Kävi ilmi, että kaikki muut olivat onnellisesti jo bussissa. Kotona tarkistin asian, ja huomasin että olimme katsoneet aiemmin bussireitin väärin, ja se ei siis kulkenutkaan sen pysäkin kautta, missä itse odotin. Harry Potterit meni sitten sivu suun, mutta toisaalta siinä olisi ollutkin nukahtamisriski tällä unirytmillä. :) Eli yhteenvetona sanottakoon, että tiistai ei mennyt ihan niinku elokuvissa!

Eukalyptuspuita! Vain Vili Vilperi puuttuu!

Töissä olen tehnyt maailman tylsimpiä perehdyttämistestejä netissä, ja sain niistä jo eilen pahemmanlaatuisen päänsärynkin. Lisäksi olen lueskellut teoriaa tutkimukseen liittyen, ja tänään sain vähän labrakoulutustakin turvallisuusasioista sekä lasiastioiden oikeaoppisesta puhdistuksesta (ei ollut muuten ihan tiskiainetta & vettä- tekniikka). Huomenna tapaan ohjaajani Johnin, joka on myös koko instituutin johtaja, ja siksi hänellä ei oo ollutkaan aikaa mulle aikaisemmin. Melanie antoi vinkin ottaa kynän ja paperia mukaan, ja kirjottaa vaan kaiken minkä ehtii, että voi tulla aika mielenkiintoinen tapaaminen... Puoli yhdeltä mennään aina kaikki opiskelijat yhdessä lounaalle, tai suunnilleen niihin aikoihin porukkaa tulee eri puolilta kampusta ulkopöydille syömään - täällähän ei siis ole kouluruokaloita laisinkaan, ikävä juvenesta!! Lounas on kuitenkin aina päivän paras hetki, kun tähän asti ainakin päivittäin tapaa uusia ihmisiä tai pääsee juttelemaan jo tutuksi tulleiden kanssa. Muuten on ollut ihan mukavaa päästä pitkästä aikaa käyttämään vähän aivojaankin uuden teorian opiskelussa, kun viimeiset puoli vuotta on aivot olleet melkolailla lomalla. Ei millään pahalla Päivi, mutta ei se kassakoneen naputtaminen paljon aivonystyröitä rasita ;)

Jet lag painaa vielä sen verran, että unirytmi on suunnilleen 21-06. Se on kyllä siitä hyvä, että aamulla ehtii sitten vaikka skypetellä tai tsättäillä esim Markuksen kanssa, kun kello on jotain 11 illalla siellä Suomessa. Muuten se on kyllä vähän outoa, illat jää niin lyhyiksi... Mutta koko ajan ollaan menossa normaalimpaan, nytkin kello on itseasiassa jo 21:30, eli enkat meni rikki! :D

Ehdinpäs kotiin ennen myrskyä! Täällä siis asustelen nyt.

No niin kertokaas nyt mitä teille kuuluu?